Tuesday, November 6, 2012

Pienten Asialla


Nykyisessä muodossaan yhteiskuntamme on yksilösuorituksen surullinen sirkus. Kovat pärjää, raha tuo valtaa ja heikot laitetaan suoraan syrjäytyneitten lokeroon. Downsiftaus on muodikasta jos siihen on varaa, mutta todelliset downsiftaajat ovat yksinäisiä työttömiä ja eläkeläisiä eli nykyisen ajattelun mukaan syrjäytyneitä. Olisihan se ihanaa muuttaa maalle kasvattamaan luomumansikoita, mutta jonkun on tehtävä niska limassa töitä ja ansaittavansa elantonsa myymällä 24h alepoissa ruokaa 24h saleilta palaaville suorittajille.

Välittäminen tarkoittaa nykyisin sitä että pankit ja vakuutusyhtiöt tarjoavat palveluitaan mitä härskimmällä mainonnalla. Ei säästöpankkia tai tapiolaa oikeasti kiinnosta sinun perheesi vaan pelkästään rahasi. Massipäälliköt kertovat näkemyksiään syrjäytyneistä ja jakavat vinkkejään paremman yhteiskunnan eteen. Että sijoittakaa niitä pennosianne meidän lafkoihin ja lopettakaa valitus masennuksesta, tarttukaa haasteisiin, olkaa niinkun me paremmatkin. Raatakaa ekat kuusikymmentä vuotta elämästänne saavuttaaksenne tuhdin eläkkeen, jolla istua Aurinkorannikolla eläkeläisinä. Jos elämä siinä sivussa menee hukkaan, niin ainakin jää hyvät perinnöt jälkipolville. Kunhan siitä perinnöstä ei tarvitse maksaa veroa.

Perheet voivat huonosti. Isät tekee satatuntisia työviikkoja ja äidit keittävät vellejään hermoromahduksen pauloissa. Työmoraalimme on varmasti kovinta tasoa koko maailmassa, meillä on oma käsityksemme American Dreamistä. Täällä on niin pimeää kuukausitolkulla, että jengi imee energiaa lampuista ja lukee kateellisena matkailulehtiä ja muuta kulutushysteriaa nostattavaa paskaa, eikä aikaa jää oikealle välittämiselle, elämisestä puhumattakaan. Työuupumuksella ei saa sairaslomaa, kohta ei varmaan flunssallakaan. Ja sitten koittaa päivä jolloin köyhät joutuvat töihin vaikka pää kainalossa. Koska niihin sairaspäiviin ei ole varaa.

Ammatit joissa välittäminen on osa työnkuvaa ovat huonopalkkaisimpia ja rahasta välittäminen puolestaan arvostetaan huippuunsa. Pankkivirkailija saa ei millään koulutuksella saman verran palkkaa kuin sairaanhoitaja. Ja se tarhan täti joka pitää muksustasi huolta kun sinä taot massia, saa niin vähän palkkaa, ettei häntä välttämättä kiinnosta pentusi syrjäytymisvaara tippaakaan. Ehkei sinuakaan kauheasti.

Tarviiko välittämisestä maksaa? Sehän on kutsumus. Sosiaali- ja terveysala on kaikkien huulilla ennen vaaleja, mutta sitten se taas unohtuu neljäksi vuodeksi. Myykää vaan ne palvelut ulkomaisille firmoille ja supistakaa niitäkin palveluita joita tässä maassa vielä saa ilman rahaa. Kyllä pienet ja vähäosaiset pärjää jos ne laitetaan pakon eteen.

Kuka enää on pienten asialla? Ketä kiinnostaa syrjäytyneet nuoret tai yksinäiset vanhukset? Miten selittää tasa-arvo tuleville sukupolville, kun maahanmuuttajat ovat yhteiskuntamme orjia ja vähäosaiset väistämättä syrjäytyneitä ja siten myös hyödyttömiä palvelunkäyttäjiä?

Minä laitan lapseni opiskelemaan amiksessa kädentaitoja tai jos haluavat kouluttautua akateemisesti niin saavat lukea sosiaalialaa. Terveyskeskuslääkäriksi korkeintaan, mutta mihinkään finanssipaskaan he eivät tule koskemaan. Ja heidän pätevyyttä saadaan luvan mitata muilla keinoilla kuin arvosanoilla ja lompakon paksuudella. He oppivat rakkautta ja välittämistä ja isona he tulevat välittämään muunkin kuin rahan takia. Jos pienipalkkaisuus on se kirous mikä päälle lankeaa, kun ei halua kusettaa ja olla niinkuin kaikki muutkin, niin so be it. Minulla ei sosiaalityöntekijänä tulevaisuudessa ole antaa lapsilleni viikkorahaa, mutta rakkautta ja yhdessäoloa he saavat senkin edestä.

"We think sometimes that poverty is only being hungry, naked and homeless. The poverty of being unwanted, unloved and uncared for is the greatest poverty. We must start in our own homes to remedy this kind of poverty."

-Mother Theresa

Massit kaivoon ja rakkaus rintaan. Aloita vaikka siitä naapurin mummosta, jonka nimeä et tiedä. Tai omasta mummostasi jonka nimeä et muista.

Love and be loved.




No comments: