Thursday, January 29, 2009

Suosittelen...

1. Kanye Westin "Heartless". Viime aikoina räppärit ovat innostuneet käyttämään jotain ihme mölyboksia, jolla ääni muuttuu omalaatusen mekaaniseksi ja mieleen tulee lähinnä oravakuoro, mutta Kanye on onnistunut sovittamaan biisin mölyboksiin, tai toisinpäin. Anyways, tappavan mieletön biitti ja lyriikatkin on ihan kohdallaan. Musiikkivideosta pari plussaa. 

2. Forever21.com. Jos rahoillasi ei ole muuta tekemistä kuin muuttua halvoiksi, mutta makoisiksi vaatteiksi, niin anna palaa. Tosin Suomen tulli ottaa omansa pois, jos meinaat tilata netistä. Toinen vaihtoehto on ostaa lentoliput (lennot on tällä hetkellä halpaa kun piimä) ja tulla paikanpäälle tsekkaamaan. 

3. Youtube; Unforgettable #1 . Oikeesti tää ei varmaan uppoo helposti, ellei asu tässä kulttuurissa, mutta kannatta kokeilla, läpällä.

4. Kaurapuuro rusinoilla TAI ruskealla sokerilla. Huomiohuomio, ei varmaan kannata laittaa sekä rusinoita että sokeria sinne puuroon. Mulle ainakin aivan uusi orgasmi. Niin, nykyään saan niitä kaurapuurosta.

5. Nopeeta internet -liittymää. Hidas liittymä nimittäin nostaa persekarvat niin pystyyn, että takapuoli nousee penkistä. 

6. Syvävenyttelyä, mikä mun kohdalla tarkottaa 30s. per liike ja n. kuus liikettä. Settiä voi laajentaa kärsivällisyytensä mukaan, mutta pointtina siis se, että venyttely nuorentaa iän rasittamaa kehoa muutamalla viikolla, etenkin jos on ollut fyysisesti rankat pari viikkoa. 

7. Jean Paul Sartren "Inho". Kovin filosofinen teos, mutta jos et ole filosofista tyyppiä niin tämä menee ihan fiilistelynäkin. Varoitus: Lukiessa rupeaa tekemään mieli kimmota Ranskaan siltä istumalta.

8. MTV:n "Super Sweet 16" vain jos et saa oksennusta irtoamaan muulla keinolla. Pikku prinsessat saavat kaiken mitä ikinä pienissä oksettavissa aivoissaan keksivät pyytää ja käyttäytyvät kuin mitkäkin aivopierumulkerot.

9. "Office" tv-sarjaa. Office voisi olla kampanja kaikkea sitä tositv-paskaa vastaan, mitä meille on syötetty 2010-luvun lopulla, mutta toisaalta tämä formaatti on voinut syntyä vain The Hills:n kaltaisesta kuonasta. (Älkää käsittäkö väärin, en pystyisi elämään ilman Lauren Conradia, mutta munasta revittyä viihdettä se silti on.) Hahmot ovat täydellisen kiusallisia urpoja, jotka teeskentelevät paiskivansa duunia ysistä viiteen paskahommissa. Huomioi jäätävän kiusaantuneet katseet. 

10. Huonekasveja. Perus jukkapalmuja on kiva katsella ja huomata kuinka vauhdilla ne kasvavat ja ruukkuyrtit luovat mukavaa "kasvatan itse salaattini" -luomuhippihenkeä kotiisi. Kasvit tuottavat happea, mitä on aina mukava olla jemmassa pahan päivän varalle. 

Näillä eväillä pääseekin jo pitkälle helmikuuhun. Sitten onkin jo maaliskuu ja erään merkittävän henkilön synttärit sekä mittarissa parikymmentä lämpöastetta enemmän. Jihaa!

.Manic Maniac.  

Sunday, January 18, 2009

häiriöita blogissa

Sorgen Jörgen kaikki sadattuhannet lukijat (Hanna), olen ilmoittautunut enkun online kurssille ja jouduin muokkaamaan profiiliani kurssin ajaksi. Tylsä "diipadaipanimenionmilja" vaihtuu takaisin omaan muotoonsa kevät lukukauden päätyttyä. Ja kyllä odotan sitä päivää, kun kuuta nousevaa. Ehkä jopa enemmän kuin te rakkaat. Jos jotain kiinnostaa lukea enkun aineitani, niin osoite on www.millisessays.blogspot.com. Ovat varmaan todella mehukkaita, selailin tulevia aiheita ja voi kuolema kuinka hauskaa. 

Tämä blogi ei katoa kuitenkaan minnekkään ja yritän aina silloin tällöin jopa päivitellä ja luoda uusia tekstejä. En kuitenkaan pysty suoltamaan postauksia ihan törkeällä tahdilla, kuten viime aikoina olette (teitittelenkö mä sua Hanna?) ehkä huomanneet, sillä olen hankkinut itselleni elämän. 

Peace out brothers and sisters.  

Thursday, January 8, 2009

Oma maa mansikka, muu maa mutakuono

Olen nyt jotakuinkin asettunut tänne Mikki Hiiren ja Kultaisten Kaarien maahan, ainakin siinä määrin etten enää pyöri hyrränä suu auki keskellä kampusta vältellen jokaikistä sosiaalista kontaktia ja että osaan jo turista turhanpäiväisyyksiä tuntemattomille. Se on välillä ihan hauskaakin. Olen oppinut elämään amerikkalaisessa kulttuurissa ja ennenkaikkea vieraassa maassa.

Jenkit, jotka eivät tiedä missä Suomi sijaitsee kertovat minulle yleensä käyneensä Tanskassa tai heidän isovanhempien olevan kotoisin Norjasta. Siinä sitten nyökkäilen ja kerron, että siellähän se Suomikin on ja ei, Suomi ei ole Norjan pääkaupunki. Kun kerron näitä tarinoita suomalaisille, he haukkovat henkeään, että kun Jenkeillä ei ole minkään näköistä yleissivistystä. Sen jälkeen tekisi mieli kysyä päätäpyöritteleviltä viisailta suomalaisilta, että tietävätkö he itse mikä on Amerikan pääkaupunki tai mahtavatko he edes tietää missäpäin Norjaa tarkalleenottaen Oslo sijaistsee. Jenkkien mielestä on ihan ok, jos ei osaa maailmankarttaa ulkoa ja he pitävät pienistä ja kaukaisista maista tulevia mielenkiintoisina ja eksoottisina.  

Olen joutunut puolustelemaan jenkkejä aina Suomessa ollessani. Minua loukkaa kommentit jenkkien tyhmyydestä, onhan poikaystäväni amerikkalainen. Tunnen useita sympaattisia ja erittäin fiksuja jenkkejä. Suurin osa tutuistani täällä Jenkeissä ovat myös normaalipainoisia. Ennen ensimmäistä matkaani tänne, pidin itsekkin amerikkalaisia vaikka minä ja olen edelleen sitä mieltä, että tämän maan hallinto ei ole järkevimmästä päästä. Mutta olen oppinut, että niin kauan kun en tiedä itse paremmin, ovat jenkit hallituksineen ihan yhtä hyviä kuin vaikkapa suomalaisetkin. Olen myös oppinut, että mitä enemmän arvostan muita, sitä enemmän he arvostavat minua. Suosittelen muillekin suomalaisille, sillä ei ne maahanmuuttajamutakuonot rupea kunnioittamaan meitä suomalaisia, jos jatkamme heidän vihaamista ja vieroksumista.

Eksoottinen (tosin ei välttämättä hyvällä tavalla) olen ilmeisesti nykyään Suomessakin. Kumminkaimat tulevat kyselemään naama vittumaisessa virneessä, että "onko minusta nyt tullut ihan "jenkki". Joo kyllä vain, se, että minulla on Uggsit jalassa ja että englannin aksenttini on amerikkalainen tarkoittaa sitä, että kansalaisuuteni, kotimaani ja äidinkieleni on vaihtunut amerikkalaiseksi. Ja kyllä, vedän maanmiesteni kanssa päivittäin Big Macejä ja louskutan purkkaa suu auki. Ironista kyllä, huomasin Suomessa ollessani jokatoisella suomalaisella Uggsit ja taisi siellä Macissäkin vielä asiakkaita olla. 

Olen nyt tottunut ottamaan suomalaisten kommentit huumorilla. Tuleepa minulla välillä ikäväkin juroa myhäilyä ja ostoskärryillä riehumista. Totuin Suomessa lentokentällä työskennellessäni eri kansallisuuksien ominaispiirteisiin ja nyt ulkosuomalaisena saan totutella suomalaiseen luonteeseen. Omalaatuiset ja ikävät piirteet ei nimittäin tule esiin yhtä voimaakkasti ennen kuin pääsee pomppimaan ulkomaalaisten silmille. Eihän se naapurikaan omistaan valita. 

With love,
Erja "manic mondey" Eksoottinen