Life Is A Bitch And Then You Die

Viisas mies nimeltä Nasir Jones sanoi otsikon mukaiset sanat ja avasi minulta valtimot. Kun kuulin tuon maagisen totuuden, olin ehkä kuusitoista tai kaksikymmentä, en ole muistanut laskea. Elin silloin ulospäin melko maanista aikaa, mutta sisälläni asuva pieni ressukka ui syvissä, sinisenmustissa vesissä. Tuolloin en osannut tarttua mihinkään mua kohti ojentuvaan käteen, koska olin niin sairaan kova tyyppi etten tarvinnut apua. Elin kahta eri todellisuutta, joita yhdisti parhaat ystäväni alkkis ja alkoholi. Kun Nas sylki nuo sanat kerta toisensa jälkeen ulos kajareistani, tajusin lopulta, että vittuako tässä nyt itketään. Elämä on pelkkä horo ja sitä kuolee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Ja kun järki sai tuosta ajatuksesta kiinni, sydän alkoi tulla pikkuhiljaa perästä. Mustanpuhuvat vedet vaihtuivat turkoosiksi aallokoksi.

Ja aallokoksi nimenomaan, sillä olin ja olen edelleen ehkä maanisdepressiivisin ihminen ilman kyseistä diagnoosia. Elämä on yhtä myrskyä ja tyyntä ennen myrskyä. Tuntemattomat näkevät mussa lähinnä tyyntä, paitsi silloin kun on suupielet polvissa (tosin silloin yleensä piiloudun pois muulta maailmalta, paikkaan nimeltä Rako, joka sijaitsee Sohvatyynyn ja Sen Toisen Sohvatyynyn välissä). Läheiseni näkevät mussa usein sekopäisen myrskypilven ja toisinaan tyhjyyteen tuijottavan kiven.

On kuitenkin myös niitä päiviä, joskus viikkojakin jolloin olen ONNELLINEN. Ja ILOINEN. Ja yltiömäisen POSITIIVINEN. Kuulemani mukaan temperamenttini kulkee kahteen suuntaan ja sillon kun löydän elämästäni jotain hymyn arvoista, lataan ympärilleni sellaisen iloisten tunteiden disney worldin, että oksat pois. Ja näihin hetkiin kipinä saattaa irrota ihan mistä vain, eräänkin kerran innostuin kiipeämisestä johonkin patsaaseen, jonka jälkeen keräsin kaisloja aivan onnessani kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Selvinpäin.

Elän tunteella enkä osaa käsitellä elämää järjellä. Olen tehnyt kaikki suuret päätökset elämässäni hetken mielijohteesta, tai pienen aikalisän kautta. En pystyisi tekemään loogisia päätelmiä asioista, joihin ei ole varmoja vastauksia. Jos päässäni on liikaa askarruttavia asioita, mulla on hyvin rajallinen määrä vaihtoehtoja niiden ratkaisemiseksi. Yksi niistä on pakeneminen maailman ääriin, toinen on lamauttaa ajattelu jollakin substanssilla. Molemmista on ollut suunnatonta apua, tosin en voi kuin nöyränä pyytää anteeksi tästä aiheutuvia haittoja lähellä eläville rakkailleni. Onneksi olen opetellut ja yhä opettelen minimoimaan muille koituvia harmeja omasta pelkuruudestani.

Mutta turhaan sitä sen enempää miettimään. Jos mielessä on rauha niin ei kannata turhia miettiä vaan nauttia. Mutta jos jokin asia painaa niin kannattaa pysähtyä hetkeksi, vetää jurrit, karata, tai mitä tahansa, että saa pienen hetken mietittyä miksi mielenrauha on järkkynyt. Ja sitten ei muuta kuin paiseesta paska ulos ja paranemaan.

Elämä on hirveen yksinkertaista loppujenlopuks. Stipluja tulee, elämä muuttuu, mielialat heittelee. Oli se sitten kuraa tai mannaa mitä elämä millonkin antaa, joka hetki on elettävä ja sitten lopulta on kuoltava.

Tältä Musta Tuntuu

Neliön sisällä voitte nähdä mun tämänhetkisen sielunmaiseman. Suotta katsot sen lähemmin, näet nimittäin aivan oikein. Siellä ei ole mitään.

Rauhoitu Hyvä Ihminen!

Nykyaikana sitä pitäisi kokoajan olla helvetisti kaikkea. Ei esimerkiksi voi olla vain hyvä tyyppi tai hyvä äiti. Semihyvä sulkapallossakin on tänäpäivänä täysi luuseri. Ja jos osaat kutoa, mutta et tehdä karjalanpaistia, niin olet keskinkertaisakin huonompi.

Koti ei ole enään mikään luukku, jossa viihdyt itsesi tai perheesi kanssa. Ehei, näin designin kulta-aikana sen pitää kelvata vähintään Avotakan esiteltäväksi, mutta vielä parempi jos se näyttäisi samalta kuin Glorian kodin esittelemät kartanot Tanskassa, viherhuoneineen ja takkoineen.

Ja mitään säälittävää aerobiciä ei enään lasketa kuntoiluksi, vaan kaikilla nykyaikaisilla naisilla ja miksei miehilläkin pitäisi olla oma lukujärjestyksensä jollekkin kaikkiin-mahdollisiin-ryhmäliikuntalajeihin-erikoistuneelle salikompleksille ja tietenkin viimesimmän muodin mukaiset hiihtopuvut itsestään liukuvine suksineen.

Jos vaatteesi ovat mitään muuta kuin tyylikkäät, olet tässä maailmassa kuin nukka villatakissa; pilaat kokonaiskuvaa.

Eikä se parisuhteesi voi toimia saati olla hyvä, jos te ette omista mökkiä ja koiraa ja sitä Avotakkakotia ja kaikkea roinaa sen sisällä ja suunnittele lapsia kohta tai ole jo naimisissa tai muuten vaan poikkeatte valtavirrasta.

Entäpä miten rentoudut? Oletko kristitty ja käyt kirkossa? Onpa vanhanaikaista! Kun katsos nykyään me urbaanit pissaliisat käymme meditoimassa Tiibetissä, Joogaamassa Intiassa ja tottakai zenkylpemässä Thaimaassa. Rentoutuakseen emme todellakaan katso telkkaria, vaan kävelemme luonnossa hengittäen ja hiljentyen, kuten elämäntapaoppaamme opettaa.

Aikakäsityskin on muuttunut ja vaihtelee sen mukaan, olemmeko hirveessä draivissa vai tarvitsemmeko lepoa. Syklinen aikakäsite on useamman täydellisen ihmisen seinällä tai tatuoinnissa muistuttamassa siitä kuinka aika on loputon. Mutta silti heidän kalenteristaan loppuu aina viivat, vuorokaudesta päivät ja lopulta elämästä vuodet.

Ja entä silloin ennenvanhaan? No ei asiat silloin ollut paremmin. Silloin vain korostettiin enemmän yksilön hyviä puolia, eikä pyritty luomaan niitä lisää. Leipuri osasi tehdä leipää ja maanviljelijä viljellä maata. Kuka nyt enään haluaisi omistaa elämäänsä yhdelle asialle, kun voi tehdä ja olla kaikkea. Sitäpaitsi entisaikaan kukaan ei osannut kuuttasataa eri kieltä ja ollut maailmankansalainen. Silloin kaikki oli niin juntteja että tekivät jotain käsillään ja hyödynsivät sitä. Eikä silloin myöskään tajuttu laittaa lapsia tarhaan oman uran alta, ei lähteä vanhempien luota mahdollisimman kauas hyvinvoimaan.

Eikä silloin ennen pystytty unohtamaan, että me ihmiset olemme rajallisia. Emme me voi hallita kaikkea. Emme voi tehdä kokoajan jotakin hyödyllistä ja samaan aikaan olla rauhassa ja rentoutua. Me emme voi olla minkäänlaisessa tasapainossa itsemme ja luontomme kanssa niin kauan kun luulemme pystyvämme kaikkeen, koska 'kaikella' on myös negatiivinen puolensa ja epätasapainonsa.

Ihmisen ei tarvitse muuttua samassa tahdissa maailman kanssa, koska maailma muuttuu joka hetki ja ihmistä sellainen vauhti stressaa. Ole siis hetki samanlainen kuin eilen, älä pakota itseäsi muuttumaan. Päästä irti täydellisyydestä ja ota kiinni elämästä. Saatat saada pari tuntia lisää aikatauluusi.