Noniin. Opiskelijan arki. Maanantait. Viikko. Kuka helvetti keksi maanantait? Oliko ihan pakko? Ja miksi tein itselleni lukkarin, jossa olen maanantaina koulussa vahintaan yhdestatoista seitsemaan? Ja miksi meidan KORIPALLO joukkue UI maanantaisin? Maanantaisin mikaan ei kuitenkaan onnistu, joten miksi siita on tehty virallinen viikonpaiva?
Ja nyt te kaikki rakkaat maanantaiversiot mietitte, etta jos maanantaita ei olisi, niin tiistai olisi maanantai. EI. Mietipa uudelleen; jos banaania ei olisi, olisiko omena banaani? EI! Viikossa voisi edelleen olla seitseman paivaa, mutta maanantai olisi pelkka tai ja nimensa mukaan ehdottoman vapaaehtoinen paiva.
Tietenkin tanaan on maanantai, silmani ei pysy auki, alaleukani valuu laiskasti kohti rintaani ja opettajat nojaavat liitutauluihinsa. Aamusta lahtien kaikki on tapahtunut tappavan hitaasti ja lopulta mennyt pieleen. Herasin kaksikymmenta minuuttia myohassa, haisin pahalle, kaadoin muroihini kermaa ja puin rumat vaatteet paalleni. (Oletteko muuten huomanneet, etta maanantaisin ihmisten tyyli on luokkaa uffin kerayslaatikko..) Koululla olen haahuillut paikasta toiseen ja osunut valilla oikeaan luokkaan ja kitunut hitaasti hengilta mielenkiinnottomilla tunneilla. Seuraavaksi minua odottaa koulun likainen allas ja natsi uimaopettaja. En kasita miksi minun pitaa uida pelatakseni korista, mutta en maanantain kunniaksi kyseenalaista sita sen enempaa. Joskus miljoonan tunnin kuluttua kun paasen kotiin, kaadun sankyyni ja unohdan maanantain koko viikoksi.
//Not so manic monday
Monday, September 22, 2008
Subscribe to:
Posts (Atom)