Miks Punkku Loppuu Aina Kesken?

Ja miks aamusin särkee aina päätä? Syksyn tullen tulee aina uusia harrastuksia, kouluja, ideoita ja kaikennäköstä muuta ittensä kehittämiseen liittyvää. Joillekkin tulee lapsia ja joillekin sormuksia sormeen.

Allekirjottaneella on sen verran kuitenkin pysyvyyttä elämässä, että niitä lapsia tai sormuksia ei pahemmin tule. Eikä itsensäkehittäminen kuulu millään tasolla olemukseeni vaikka uusia harrastuksia ynnä muuta rihkamaa keräilenkin.

Ja yksi on varma. Punkkupullon pohja ja lauantaiaamuiset päänsäryt tulee yhtä varmasti vastaan, oli sitten kesä, talvi, syksy tai kevät. Ja ne vuodet karttuu kuitenkin kokoajan.

Life is what you make it, sanovat viisaat ja onnelliset. Mutta kysymyshän onkin siinä, että jos siitä elämästään ei tee oikeastaan mitään. Kun sehän on sellanen asia tuo elämä että se rullaa eteenpäin enemmän tai vähemmän omalla painollaan. Ei mun elämässä ainakaan oo mitään ohjainta josta suuntaa voi muuttaa tai hidastaa. Tietenkin voin omilla päätöksillä edistää asioita, mutta lähinnä päällimmäisenä mielessä aina pyörii, että jaahas, tällästä sato päälle tänään, mitäköhän se huominen tuo tullessaan.

Kuvitellaanpa hetki, että voisin tehä elämästä just sellasta kun haluan. Noh. Mulla ois rikas mies joka antais mun tehä mitä vaan. Ja se haluis mun kanssa lapsia sitten ku mä niitä haluun, eli noin kahden ja puolen vuoden päästä. Tai neljän vuoden päästä. Se ostais mulle niitä sormuksia ja kosis mua polvillaan Eiffel-tornissa. Ja meillä ois koti merenrannalla ja siinä meressä vois surffata. Mut se ois kuitenkin täällä Suomessa.

Todellisuus iskee vasten kasvoja ja tajuun, että mähän oksentaisin ihmisen päälle joka ois eiffel-tornissa polvillaan mun edessä. Tai jos se kokoajan haluis kaikkea mitä mäkin haluan. Tai jos Pikkiksessä vois surffata, koska sitten siellä ois kaikenmaailman kääpiöt venailemassa niitä aaltoja ja mulle ei jäis yhtään.

Ja jos mulla ei ois niitä ongelmia mitkä mulla on, niin mulla ois jotkut muut ongelmat.

Ehkä sitä kannattaa vaan laittaa se play päälle ja antaa oman elämänsä mennä niinkun se menee. Jos mä vaikka tänä iltana ryhdyn narkkariksi niin ainakin mun ongelmat tiivistyy vaan siihen seuraavaan fiksiin. Tai jos huomenna tulee lottovoitto, niin eipä tarvii painii enää Kelan kanssa. Ja jos mikään ei muutu, niin näillä mennään kunnes muuttuu.

Loppujen lopuksi omilla haluilla ja sillä mitä saa ei oo mitään korrelaatiota. Mitään jumalaa ei ole olemassa, joka ohjaa elämää. Kohtalo on sama asia kun tulevaisuus. What ever will be will be.

Se että osaa nauttia siitä mitä on ja elää sen kanssa mitä tapahtuu on tärkeintä. Mun mummi on hyvä esimerkki tästä. Se sanoo aina, että on raskasta olla kaunis. Eikä se oo kaunis enää. Mutta raskasta se on silti.

Peace, love and red wine. And a head ache.