Hauskaa Vappua!

Sain ystavaltani postia facebookissa (virtuaaliolohuoneeni), etta nyt ei ehdi vahaan aikaan skypeen tai facebookkiin. Vappuriehaa koko viikko kuulemma. Koska olen paikassa jossa ei vieteta vappua (ainakaan tyovaen juhlana), en ole tullut ajatelleeksi kuinka riemukas viikko teilla rakkaat suomessa olevat juhlijat on edessa. 

Mina puolestani olen sunnitellut vievani koululle hakupaperini, joiden hyvaksymisen jalkeen saan virallisen I-20 lomakkeen, jolla voin hakea opiskeiljaviisumia. Selkokielella siis, kun te puhallatte vappupilleihinne mina vastaanotan paperin, joka aloittaa koko kesan mittaisen paperisodan ja aiheuttaa vahintaan yhta pitkan vatsahaavan. 

Pelkaan jenkkiviranomaisia enemman kuin kaljuuntumista ja tietyt valinnat elamassani ajavat minut jatkuvaan kontaktiin heidan kanssaan. Tama koko viisumirieha huipentuu haastatteluun Amerikan suurlahetystossa kaivarissa ja voin vannoa, etta vaikka joisit itsesi ja vappuhuiskasi helvettiin tuossa helsinkilaisille niin rakkaassa puistossa vappuaattona, mina olen pahemassa kusessa siella parin kuukauden paasta.  

Taalla vappua kutsutaan May Dayksi ja se on ymmartaakseni pyhitetty deittailulle. Ei kuitenkaan sille vappuheilalle jonka kanssa heraat puskasta vappupaivana ja jonka nimea et muista enaa brunssilla. 

Olen omistanut vappuni vuosittain pari paivaa kestavalle rillumarei-rallille Helsingin keskustassa, mutta tana vuonna teen illallista poikaystavani perheelle ja naen painajaisia viisumivirkailijoista. Who would have seen that coming...? 

 

Joten perseet olalle ja tippaleivat naamaan siella vodkan ja vapun maassa minunkin puolesta. Kippis!

xoxo Vappu Maniac    

Liika mita tahansa on liikaa

Tiedatteko tunteen, kun kaveri ehdottaa viela yhta tequilashottia ja paasi on jo valmiiksi niin jumissa, etta et erota sitruunaa suolasirottimesta, mutta kuitenkin kaadat sen "vihoviimesen" kurkusta alas ja ennen kuin huomaatkaan vedat virtasta kyytipojaksi. 

Seuraavana aamuna vannot, ettet enaa ikina ota kun sen yhden tai korkeintaan pari ja vaan seuran vuoksi.

Kaikkihan sen tunteen tietaa. Mika siina on, etta taytyy voida fyysisesti pahoin, ennen kuin tajuaa lopettaa? Jos edes tajuaa? Henkilokohtaisesti herasin lauantaina ja sunnuntaina yllamainituin fiiliksin. 

Jos tippuu pari kertaa matalalta, miksi kiiveta viela ylemmas? 

Tama koskee lahes kaikkea mita ymparillani naen. Ja silti huomaan itsekkin innostuvani joistain asioista aina hieman liikaa. Se voi olla mita vain. Liikaa pizzaa, ennen kuin huomaa, etta ei pysty liikkumaan. Liian monta Lost-jaksoa ennen kuin tajuaa, ettei ole saanut mitaan aikaseksi, taaskaan. Liian paljon toita, liian paljon lepoa, liian paljon sita ja liian paljon tata. 

Minulla on maailman heikoin kontrolli itseeni. En kiella itseltani juuri mitaan. Mutta myos liika kontrolli voi olla pahasta. Olen nahnyt senkin lahelta. 

Minulla on kaikkea mita luulen onnellisuuteen tarvittavan; Uskomattomia ystavia, ihana poikaystava, mieleton perhe, jonkin verran rahaa ja usko tulevaisuuteen. Silti joka kerta kun saan tai teen jotain liikaa, en tunne itseani onnelliseksi, aina jokin menee pieleen. 

Niinpa olen alkanut miettimaan, etta ehka onnellisuus onkin sita, etta loytaa omat rajansa ja oppii noudattamaan niita. Laheiset ihmiset, mukava ymparisto ja toimeentulo ovat apuna siihen, mutta lopulta se on itsesta kiinni antaako itselleen mahdollisuuden onneen ja osaako siita pitaa kiinni. 

Jos yrittaa pitaa mahdollisimman paljon hiekkaa kadessa, se valuu pois. Jos ottaa suosiolla vahemman, hiekanjyvat pysyvat kadella. 

Samoin uskon elaman ja onnen kayttaytyvan, vahemman on enemman. 

 

miesten ja naisten valisista ongelmista

On sanomattakin selvaa, etta luomiskertomuksen kirjoittaja on mies. Vai kuinka muuten selitatte, etta se oli Eeva, joka haukkasi kiellettya hedelmaa, eika Aatami. Jumala sanoi: "Tulkoon epatasa-arvo!" Ja sehan tuli. Eika siina viela kaikki vaan tuli myos menkat, hormoniheittelyt ja aristavat rinnat. Olisi ollut suotavaa luoda kaiken sopan keskelle myos yhteisymmarrys miehen ja naisen valille, mutta ei. Ei tullut yhteisymmarrysta. 

Poikaystavat, ystava-pojat, aviomiehet ja muut naisten kanssa elavat miehet huomio! Jos kerran kuussa naisilla menee kuppi nurin, se johtuu tasta meille suodusta hormonikierrosta. Se ei kuitenkaan tarkoita, etta kaikki raivonpuuskat johtuvat menkoista vaan toisinaan olette saattaneet aiheuttaa jotain mielipahaa ja talloin on erittain raukkamaista ottaa esille kuukautisraivoa. Ai, mista tietaa milloin tuulee mistakin? No pida v***u kuukautiskalenteria!

Normaalisti en herkisty menkkavalitukseen, mutta talla kertaa minulla keitti yli poikaystavani kaytos samaan aikaan kuin pillerilevyni viimeinen pilleri rupesi haamottamaan. 

Jos mina en ymmarra poikaystavaani, pyydan hanta selittamaan uudelleen ja usein paasemme sopuun asiasta keskustelemalla. Mutta annas olla kun minulla on jotain mielella ja rakkaani ei tajua. Sitten pitaa selittaa, piirtaa, vaantaa rautalangasta, kayttaa kasia ja vaikka jalkojakin ja lopputuloksena molemmat huutavat naama punaisena, kunnes aloitetaan mykkakoulu. Sovintoseksin jalkeen asia unohtuu ja seuraavan kerran kun otan asian esille kuulen: "Eiks me hei kayty taa jo lapi?!" "Kulta, sa kavit mut lapi..."

Jos jostain helvetin kuusesta saadaan yhteisymmarrys revittya, tuntuu kuin olisi juuri voittanut triathlonin ja palkinnoksi ojennettu kuudet Manolot ja pari Pradan laukkua. 

Jopa Yinin  ja Yangin tasapainon pallura on jaoteltu niin, etta Yin pitaa sisallaan naisellisuutta ja, kuinkas muutenkaan, negatiivisuutta ja Yang puolestaan miehekkkana positiivisuutta. Sanokaa minun sanoneen, etta senkin symbolin tulkinta on lahtosin miehen kynasta.

P.(m)S. En ole feministi.

Bloggareilla ei ole elamaa

Inhoan suuria muoti-ilmioita, kuten Louis Vuittonin laukkuja, ryhmaliikuntatunteja ja blogeja. 

Salaa haaveilen Louis Vuittonin laukusta (tarkemmin sanottuna malli "Pochette Accessoires" kuosi vaalea Damier Canvas), hikisista salsatunneista (kuinka seksikasta?!) ja nyt ratkesin kirjoittamaan blogia.

Kuten huomata saattaa mielipiteeni eivat juurikaan kohtaa kaytantoa. Saatan ravintolaan mennessa jauhaa koko matkan ihanasta pupusta jonka haluaisin lemmikikseni (nimeksi tulisi muuten Nacho Gonzales, tiedoksi niille jotka eivat viela tienneet), mutta silti tilata ravintolassa janista lautaselleni. 

Blogissani ei ole kysymys oikean ja vaaran, hyvan ja pahan erottelusta (en ikina vaita olevani oikeassa, vaikka tiedan muiden olevan taysin hakusessa...) vaan ennemmin pyrin kyseenalaistamaan ilmioita. Kiinnitan paivittain huomiota politiikkaan, ihmisiin, muotiin, ilmastoon. Siis lahes kaikkeen mita ymparillani naen. Ja minulla on kaikesta mielipide ja jos ei ole, pyrin muodostaman sellaisen hyvin pian. 

Niista on pieni blogini tehty. 

Kaytannon tasolla pahoitteluni aa:n (niinkuin aiti) ja oo:n (niinkuin oykkari) pisteiden puuttumisesta ja muusta mihin poikaystavani vajaavainen jenkkilappari (ei, en tarkoita lapiota) ei pysty. Olen talla hetkella Kaliforniassa ja siis taman nappaimiston aarella toukokuun puoleenvaliin asti. Eli juuri kun tahan invaliditekstiin (ja sen kirjoittamiseen) ehtii tottua, rupeaa taas nakemaan pisteita. 

Koska olen kaytannossa stay-at-home-tyttoystava talla hetkella, paivitan blogiani todennakoisesti niin usein ettei sita ehdi kukaan normaali ihminen edes seurata. Mutta koska asiani ei ole sen tarkeampaa kuin viime viikon Lidlin tarjousilehtinen, et todennakoisesti jaa junasta jos et kaikkia huomioitani ehdi lukea.  

Pikaisiin kuulemisiin,

Manic Monkey