Hauskimpia arjen tilanteita syntyy silloin, kun joku älykääpiö polttaa pinnansa jostain luonnollisesta tai mitättömästä asiasta ja proppu räjähtää läsnäolijoiden syliin. Itse buddhalaisena munkkina en hiilly koskaan, mutta en voi olla sisäisesti hihittämättä näille oman elämänsä pelleille, puhumattakaan kiusallisista tilanteista joita he saavat aikaan lapsellisella käytöksellään. Vaikka yhteiskunnan mätäpaiseiden tarkkailijana tiedän näitä ihmistyyppejä ja tilanteita noin yhdeksänsataaviisituhatta, jaan niistä nyt kanssanne vain muutaman ihan vain siitä syystä ettei Tuomas Vimma varastaisi taas kaikkia juttujani ja kirjoittaisi niistä uutta kirjaa tai artikkelia.
TILANNE 1:
Lentokoneessa takanasi istuva neljäsataakiloinen puolikuollut mummo hakkaa selkänojaasi kuin yrittäisi tappaa itseään isompaa tulikärpästä syystä että olet unohtanut nostaa selkänojasi pystyasentoon ruokailun ajaksi. Metelin seurauksena koko koneellinen lentopelkoisia ihmisiä kusee housuunsa koska luulee moottorin räjähtävän. Kun käännyt katsomaan mummoa hän sanoo sinulle kreikaksi tai savoksi jotain jota et ymmärrä. Lopulta hetken itseksesi naureskeltuasi nostat selkänojan pystyyn ja mummon kahvit loiskahtaa vieressä istuvan länkisäärisen bisnesmiehen syliin, joka puolestaan on valittanut lentoemolle kaikesta mistä yhdellä lennolla voi vaan valittaa. Karma is a bitch, mutta toisaalta joudut itse kestämään koko lennon ajan ylipainoisen mummelin polvien tömähtelyä tuolisi takaosaan.
TILANNE2:
Asiakaspalvelija, jolta kysytään joka päivä sama asia kuusisataa kertaa kilahtaa kun kirkon kello kun satut kysymään häneltä tuon yksinkertaisen kysymyksen taas kerran. Asiakkaana sinulla on tietenkin täysi oikeus kysyä esimerkiksi postissa kysymys mihin posti kulkee ja asiakaspalvelijan kuuluisi tietenkin selittää sinulle, että mihin se perkeleen posti oikein menee tässä isossa maailmassa. Todellisuudessa kuitenkin asiakaspalvelija pitää sinua typeränä idioottina ja vastaa haukotellen, että tänään se kulkee maapallon läpi indokiinaan tai punastuu hieman ja puhisee ärtyneenä, että mihin helvettiin sen haluat kulkevan. Tiedoksi, että kun sinä tässä vaiheessa rupeat äänitorvet töttöröllä huutamaan asiakaspalvelijan epäammattimaisuudesta tai jostain reklaamatiosta, niin olet ehkä voittanut taistelun, mutta hävinnyt sodan. Asiakaspalvelijaa nimittäin kiinnostaa reklamaatiot ja mielpiteesi hänestä yhtä paljon kuin aasi kiinnostaa porsasta. Kannattaisi muuten ennemmin kysyä mihin ne reklamaatiot kulkee. Vastaus nimittäin on hevon vittuun.
TILANNE3-4:
Hauskimmat tilanteet syntyvät kuitenkin jonoissa, etenkin jos on suomalaisia paikalla. Suomalaiset nimittäin jonottavat kuin kiukkuset lampaat kaikkialla missä pitää jonottaa. Mulkoillaan vittumaisesti sinne jonon etupäähän, että mikäs perkele siellä nyt kestää. Ikäänkuin ne lottonumerot loppuisivat kesken tai jono etenisi nopeammin jos luodaan vihaisia katseita edellä yhtä urposti mulkoilevien ihmisten niskoihin. Ja annas olla, kun ulkomailla joku ovela paikallinen keksii mennä jonon edelle siitä sen kummemmin ilmoittamatta (moukat kun ei tajua kysyä lupaa etuiluun!), siitähän vasta hulabaloo saadaan. Jupistaan suomeksi jotain että miten se nyt meni tonne jonon kärkeen, kun tässä on tämä jono. Suomessa näille ulkomaalaisille vandaaleille huudetaan (suomeksi tottakai) että jonon hännille sieltä hei, meillä täällä Suomessa jonotetaan. Ja sitten taas jupistaan kun kestää niin saatanasti. Poikkeuksena ovat tietenkin taksi- ja snägärijonot, jossa etuilijat teloitetaan puukottamalla ikään, sukupuoleen ja kansallisuuteen katsomatta. Että miettikää nyt itse onko sillä niin väliä jos sinne jonon kärkeen tuuppaa joku joka ilmeisesti juoksee elämänsä päiviä karkuun tai että auttaako se suuntaan tai toiseen jos jonotetaan sellaisessa vitutuksessa, että koko elämä tuntuu yhdeltä pitkältä tuomiolta ja jonossa seisomiselta. Vuoronumerot on muuten aivan varmasti keksitty tässä maassa.
Siinä siis joitakin hupihermojani hiveleviä tilanteita, joista onnekseni pääsen nauttimaan tarpeeksi usein pysyäkseni jatkossakin viileänä kuin viilipytty. Ei ne kallellaan olevat selkänojat, asiakkaiden ja asiakaspalvelijoiden pimahtelu tai jonottaminen saa minun pannuani kuumenemaan. Että kun siellä jonossa joku tirskuu ja nauraa kustannuksellasi, niin heitä vaan tomaatilla tai sylje päälle, selviän kyllä siitäkin paremmin kuin sinä.
Varokaa positiivisuutta, se voi tarttua.
Tuesday, September 27, 2011
Monday, June 6, 2011
Te Ette Kysyneet, Mä Vastaan
Kuumin blogimaailman trendi tällä hetkellä on vastata itse keksittyihin kysymyksiin (joita kylläkin väitetään lukijoiden kysymyksiksi, mutta ilmeisesti mä olen ainoa bloggari joka uskaltaa myöntää, että eihän kukaan nyt helvetti käytä aikaansa lähettelemällä turhanpäiväsiä kysymyksiä joillekkin vitun blogiprinsessoille). Ajattelin kantaa korteni kekoon tämänkin villityksen saralla, näin olkaa hyvät.
TYYLI
K: Missä shoppailet mieluiten?
V: Dyykkaan vaatteeni UFF:n keräyslaatikoista. Parhaat lootat on Kallion suunnalla, niistä löytyy yleensä kledjujen lisäks joku sammunu spuge jonka sätkäkamat voi pölliä kaupanpäälliseksi.
K: Mikä on lempivaatteesi?
V: Hevityylinen Ari Koivunen t-paita.
K: Lempiasusi?
V: No se Ari Koivunen t-paita, faijan vanhat verkkarit, lipilapikkaat ja addun keltanen tuulitakki. Jos on bad hair day eli bhd niin lisään tohon vielä Viking Line kalastajahatun.
K: Tyyli-ikonisi?
V: Matti Nykänen.
HARRASTUKSET JA VAPAA-AIKA
K: Miten pysyt kunnossa?
V: Dokaan säännöllisesti, se pitää bakteerit ihan hyvin loitolla. Juon myös paljon maitoa, joten luuni ei murru koskaan. Miehekkään kroppani salaisuus on tietenkin hiihto (kesällä rullahiihto) ja kerran puolessa vuodessa tapahtuva punttisalitreeni Pirkkolan bodaripunttiksella.
K: Kuinka usein käyt jumpassa?
V: Kävin satujumpassa alle kuusivuotiaana kerran viikossa. Seitsemänvuotiaana rupesin lintsaamaan sieltä, koska ei enää huvittanut kyykkiä kymmenen muun kakaran kanssa leikkien milloin mitäkin kärpässientä tai nukkuvaa menninkäistä. Kahdeksanvuotiaana vaihdoin lajia ja sen jälkeen ryhmäliikuntapaska bodycombat homoineen on herättänyt mussa pelkkiä negatiivisiä tuntemuksia.
K: Millainen on normipäiväsi?
V: Herään yleensä puoli kolmen aikoihin päivällä ja soittelen sitten kaikki kuusi kaveriani läpi ja kysyn voiko kukaan lähteä bisselle. Jos ei voi niin tuijottelen tyhjää facebook seinääni loppu päivän ja syön viimeviikkoista borssikeittoa. Jos voi, niin olen yleensä loppu viikon tiedostamattomassa tilassa jäljittämättömissä.
K: Lempi lukemisesi?
V: Aku Ankan murreliite ja siitä vielä jos voin mainita erityisesti tykkääväni siitä Turun murre sarjiksesta.
K: Missä matkustelet mieluiten?
V: Helvetin kuusessa.
SUHTEET
K: Montako facebook kaveria sinulla on?
V: Aika vähän. Olen tarkka yksityisyydestäni. Tosin ei niitä kaveripyyntöjä ole kauheasti sadellutkaan. Muutama tyyppi on ottanut kaverikseen, mm. äiti ja sisko.
K: Seurusteletko?
V: No en vitussa. Olen vähän sellanen tyyppi, että kun joku kiva tyyppi rupeaa pyöriin ympärillä, niin katoan itte johonki tai sitten karkotan sen kundin jollain ihmeen keinolla.
K: Tärkein ihminen elämässäsi?
V: Managerini, joka ei soita mulle koskaan. Olen pakosta myös paljon tekemisissä eronneen tätini kanssa, koska hän soittelee mulle joka päivä, joskus kolmekin kertaa päivässä. Yleensä juttelemme hänen posliinikoira kokoelmastaan.
RAHAT JA TAVARA
K: Paljonko tienaat?
V: Viime vuonna taisin tienata 17 senttiä blogillani, mutta saan tietysti rahan lisäksi kutsuja erilaisiin tapahtumiin, viimeksi olin kutsuvieraana uuden vähälaktoosisen maitovalmisteen lanseerausbileissä. He eivät kylläkään suostuneet sponssaamaan blogiani, joten en halua mainita tuotetta nimeltä.
K: Mikä kamera sinulla on?
V: Pentax 4005.7 degner zuumilla ja cg salamalla.
K: Luettele viisi tavaraa joita ilman et tulisi toimeen.
V: Wayne Gretzkyn keräilykortti vuodelta 1998
Palmun muotoinen Mallorca avaimenperä
Kuollut tamagotchini, jonka nimi on muuten Pena
Männynkävyn tuoksuinen wunderbaum
Lasketaanko ruoka tavaraksi? Siinä tapauksessa vastaan myös nahistuneet juustonaksut.
Ja näin. Kuvia en nyt voinut lisätä, mutta ehkä joskus jatkossa voin laittaa pari kuvaa ainakin Penasta ja Ari Koivunen t-paidasta. Toisaalta ketä ees kiinnostaa?
TYYLI
K: Missä shoppailet mieluiten?
V: Dyykkaan vaatteeni UFF:n keräyslaatikoista. Parhaat lootat on Kallion suunnalla, niistä löytyy yleensä kledjujen lisäks joku sammunu spuge jonka sätkäkamat voi pölliä kaupanpäälliseksi.
K: Mikä on lempivaatteesi?
V: Hevityylinen Ari Koivunen t-paita.
K: Lempiasusi?
V: No se Ari Koivunen t-paita, faijan vanhat verkkarit, lipilapikkaat ja addun keltanen tuulitakki. Jos on bad hair day eli bhd niin lisään tohon vielä Viking Line kalastajahatun.
K: Tyyli-ikonisi?
V: Matti Nykänen.
HARRASTUKSET JA VAPAA-AIKA
K: Miten pysyt kunnossa?
V: Dokaan säännöllisesti, se pitää bakteerit ihan hyvin loitolla. Juon myös paljon maitoa, joten luuni ei murru koskaan. Miehekkään kroppani salaisuus on tietenkin hiihto (kesällä rullahiihto) ja kerran puolessa vuodessa tapahtuva punttisalitreeni Pirkkolan bodaripunttiksella.
K: Kuinka usein käyt jumpassa?
V: Kävin satujumpassa alle kuusivuotiaana kerran viikossa. Seitsemänvuotiaana rupesin lintsaamaan sieltä, koska ei enää huvittanut kyykkiä kymmenen muun kakaran kanssa leikkien milloin mitäkin kärpässientä tai nukkuvaa menninkäistä. Kahdeksanvuotiaana vaihdoin lajia ja sen jälkeen ryhmäliikuntapaska bodycombat homoineen on herättänyt mussa pelkkiä negatiivisiä tuntemuksia.
K: Millainen on normipäiväsi?
V: Herään yleensä puoli kolmen aikoihin päivällä ja soittelen sitten kaikki kuusi kaveriani läpi ja kysyn voiko kukaan lähteä bisselle. Jos ei voi niin tuijottelen tyhjää facebook seinääni loppu päivän ja syön viimeviikkoista borssikeittoa. Jos voi, niin olen yleensä loppu viikon tiedostamattomassa tilassa jäljittämättömissä.
K: Lempi lukemisesi?
V: Aku Ankan murreliite ja siitä vielä jos voin mainita erityisesti tykkääväni siitä Turun murre sarjiksesta.
K: Missä matkustelet mieluiten?
V: Helvetin kuusessa.
SUHTEET
K: Montako facebook kaveria sinulla on?
V: Aika vähän. Olen tarkka yksityisyydestäni. Tosin ei niitä kaveripyyntöjä ole kauheasti sadellutkaan. Muutama tyyppi on ottanut kaverikseen, mm. äiti ja sisko.
K: Seurusteletko?
V: No en vitussa. Olen vähän sellanen tyyppi, että kun joku kiva tyyppi rupeaa pyöriin ympärillä, niin katoan itte johonki tai sitten karkotan sen kundin jollain ihmeen keinolla.
K: Tärkein ihminen elämässäsi?
V: Managerini, joka ei soita mulle koskaan. Olen pakosta myös paljon tekemisissä eronneen tätini kanssa, koska hän soittelee mulle joka päivä, joskus kolmekin kertaa päivässä. Yleensä juttelemme hänen posliinikoira kokoelmastaan.
RAHAT JA TAVARA
K: Paljonko tienaat?
V: Viime vuonna taisin tienata 17 senttiä blogillani, mutta saan tietysti rahan lisäksi kutsuja erilaisiin tapahtumiin, viimeksi olin kutsuvieraana uuden vähälaktoosisen maitovalmisteen lanseerausbileissä. He eivät kylläkään suostuneet sponssaamaan blogiani, joten en halua mainita tuotetta nimeltä.
K: Mikä kamera sinulla on?
V: Pentax 4005.7 degner zuumilla ja cg salamalla.
K: Luettele viisi tavaraa joita ilman et tulisi toimeen.
V: Wayne Gretzkyn keräilykortti vuodelta 1998
Palmun muotoinen Mallorca avaimenperä
Kuollut tamagotchini, jonka nimi on muuten Pena
Männynkävyn tuoksuinen wunderbaum
Lasketaanko ruoka tavaraksi? Siinä tapauksessa vastaan myös nahistuneet juustonaksut.
Ja näin. Kuvia en nyt voinut lisätä, mutta ehkä joskus jatkossa voin laittaa pari kuvaa ainakin Penasta ja Ari Koivunen t-paidasta. Toisaalta ketä ees kiinnostaa?
Wednesday, May 4, 2011
Maailmanloppu
"...että mitä maailmassa oli tapahtunut kun hänen huijauskuolemansa ei ollut muuttanut mitään, kuinka aurinko noin vaan nousi ja laski törmäämättä mihinkään, miksi tämä sunnuntaitunnelma, äiti, miksi helle jatkuu ilman minua..."
Noniin, voitte taas hengittää normaalisti. Osama bin laden on saatu hengiltä. Suuret amerikkalaiset sotalaivoineen vai millä helvetin helikoptereilla tai panssariraketeillaan ne nyt ikinään tekivätkään sen, ovat tappaneet maailman pahuuden henkilöitymän, terroristien terrosristin, koko maailmaa uhanneen vääräuskoisen sotahullun, jonka kylläkin ovat itse kouluttaneet ja jonka perheen mustasta kullasta ovat aikoinaan kauppoja hieroneet. Mutta mitä väliä sillä nyt enää olisi. Kaikki voivat taas kävellä rauhassa kaduilla ja suunnitella tulevaa, koska nuo suuret amerikkalaiset ovat kukistaneet tästä maailmasta pahan, samalla varmuudella kuin aikoinaan marssivat kuuhun.
Näiden suurten uutisten hetkellä satuin tarttumaan Gabriel García Márquezin kirjoittamaan teokseen nimeltä Patriarkan Syksy. Kirja kertoo erään kuvitellun tyrannin kaatumisesta ja kaikessa yllättävässä ajankohtaisuudessaan kirjasta löytyi eräs puuduttavan pitkä virke, jonka keskeltä kopioin yllä olevan lainauksen siinä toivossa, että ymmärtäisitte, että osamabinladenin kuoltua tämä paska maailma jatkaa samalla epätoivon ja pahuuden radallaan, millä se on ollut siitä asti kun ihminen nousi kahdelle jalalle ja keksi olevansa muuta luontoa ylempänä.
Osama on siis tapettu toissapäivänä, eilen tai ehkä viikko sitten. En nyt muista tarkalleen, koska sillä ei ole sinänsä mitään merkitystä. Ehkä se on oikeutettu ilo niille kenen omaisia on kuollut tämän terroristin junailemissa iskuissa, mutta asiahan on todellisuudessa niin, että väkivalta synnyttää lisää väkivaltaa ja kohta on taas jotkut tornit paskana jossain päin maailmaa ja uudet omaiset ja läheiset ja kansalaiset itkemässä maailman pahuutta. Siis vaikka osamabinladen on kuollut. Eli tiedoksi nyt kaikille; edelleen ne terroristit tappavat siviilejä, edelleen jenkit paukuttaa pyssyjään ja euroopan parlamentit sun muut miettivät kabineteissään mitä tehdä. Edelleen Eurooppa ja muu "kehittynyt maailma" on ydinpommiuhan alla ja kolmas maailmansota tekee tuloaan yhtä varmasti kuin aurinko laskee päivän päätteeksi. Ja niin vaan maailma herää joka päivä uuteen aamuun ja ihmiset jatkaa juoksuaan päivästä toiseen elämänsä oravanpyörässä, eikä maailman pahuus kuollutkaan mihinkään, sillä yhden terroristin kaaduttua siellä on jonossa miljoona muuta samanlaista, jotka pyrkivät vetämään vallan ja pahuuden painopistettä omaan leiriinsä tässä kaksinapaisessa maailmassa.
Sitäpaitsi kyllähän jenkitkin, tai jotkut muut älyvapaat terroristit, tarvitsevat uuden sätkynuken (ovat varmasti jo jonkun kouluttaneetkin) vihollisen leiriin, jolla pelotella kansaa ja jonka avulla perustella kaikenmaailman spontaanit sotahullujen ristiretket. Kunnes taas tajuavat luoneensa hirviön ja maailma on taas kahta tornia ja muutamaa miljoonaa viatonta ihmistä köyhempi.
Ennenpitkää muidenkin kuin minun ja Gabriel García Márquezin on huomattava, ettei tätä hulluuden nukketeatteria pysäytetä yhdellä miekaniskulla. Eikä sotia lopeteta vetämällä joukkoja milloin mistäkin maailmankolkasta, eikä sitä menetettyä silmää saada takaisin repimällä kaverin päästä silmää. Vihaa voi lietsoa yhtä helposti kuin rakkautta voi jakaa, mutta vihalla ja pelolla on helpompi hallita, niin että tervemenoa vaan helvettiin maailma. Kyllä se maailmanloppu vielä tulee.
Noniin, voitte taas hengittää normaalisti. Osama bin laden on saatu hengiltä. Suuret amerikkalaiset sotalaivoineen vai millä helvetin helikoptereilla tai panssariraketeillaan ne nyt ikinään tekivätkään sen, ovat tappaneet maailman pahuuden henkilöitymän, terroristien terrosristin, koko maailmaa uhanneen vääräuskoisen sotahullun, jonka kylläkin ovat itse kouluttaneet ja jonka perheen mustasta kullasta ovat aikoinaan kauppoja hieroneet. Mutta mitä väliä sillä nyt enää olisi. Kaikki voivat taas kävellä rauhassa kaduilla ja suunnitella tulevaa, koska nuo suuret amerikkalaiset ovat kukistaneet tästä maailmasta pahan, samalla varmuudella kuin aikoinaan marssivat kuuhun.
Näiden suurten uutisten hetkellä satuin tarttumaan Gabriel García Márquezin kirjoittamaan teokseen nimeltä Patriarkan Syksy. Kirja kertoo erään kuvitellun tyrannin kaatumisesta ja kaikessa yllättävässä ajankohtaisuudessaan kirjasta löytyi eräs puuduttavan pitkä virke, jonka keskeltä kopioin yllä olevan lainauksen siinä toivossa, että ymmärtäisitte, että osamabinladenin kuoltua tämä paska maailma jatkaa samalla epätoivon ja pahuuden radallaan, millä se on ollut siitä asti kun ihminen nousi kahdelle jalalle ja keksi olevansa muuta luontoa ylempänä.
Osama on siis tapettu toissapäivänä, eilen tai ehkä viikko sitten. En nyt muista tarkalleen, koska sillä ei ole sinänsä mitään merkitystä. Ehkä se on oikeutettu ilo niille kenen omaisia on kuollut tämän terroristin junailemissa iskuissa, mutta asiahan on todellisuudessa niin, että väkivalta synnyttää lisää väkivaltaa ja kohta on taas jotkut tornit paskana jossain päin maailmaa ja uudet omaiset ja läheiset ja kansalaiset itkemässä maailman pahuutta. Siis vaikka osamabinladen on kuollut. Eli tiedoksi nyt kaikille; edelleen ne terroristit tappavat siviilejä, edelleen jenkit paukuttaa pyssyjään ja euroopan parlamentit sun muut miettivät kabineteissään mitä tehdä. Edelleen Eurooppa ja muu "kehittynyt maailma" on ydinpommiuhan alla ja kolmas maailmansota tekee tuloaan yhtä varmasti kuin aurinko laskee päivän päätteeksi. Ja niin vaan maailma herää joka päivä uuteen aamuun ja ihmiset jatkaa juoksuaan päivästä toiseen elämänsä oravanpyörässä, eikä maailman pahuus kuollutkaan mihinkään, sillä yhden terroristin kaaduttua siellä on jonossa miljoona muuta samanlaista, jotka pyrkivät vetämään vallan ja pahuuden painopistettä omaan leiriinsä tässä kaksinapaisessa maailmassa.
Sitäpaitsi kyllähän jenkitkin, tai jotkut muut älyvapaat terroristit, tarvitsevat uuden sätkynuken (ovat varmasti jo jonkun kouluttaneetkin) vihollisen leiriin, jolla pelotella kansaa ja jonka avulla perustella kaikenmaailman spontaanit sotahullujen ristiretket. Kunnes taas tajuavat luoneensa hirviön ja maailma on taas kahta tornia ja muutamaa miljoonaa viatonta ihmistä köyhempi.
Ennenpitkää muidenkin kuin minun ja Gabriel García Márquezin on huomattava, ettei tätä hulluuden nukketeatteria pysäytetä yhdellä miekaniskulla. Eikä sotia lopeteta vetämällä joukkoja milloin mistäkin maailmankolkasta, eikä sitä menetettyä silmää saada takaisin repimällä kaverin päästä silmää. Vihaa voi lietsoa yhtä helposti kuin rakkautta voi jakaa, mutta vihalla ja pelolla on helpompi hallita, niin että tervemenoa vaan helvettiin maailma. Kyllä se maailmanloppu vielä tulee.
Tuesday, January 18, 2011
Naistenlehdistä Sen Verran Että....
Ihanko tosissaan näitä lehtiä luetaan? Siis lehtiä, joissa esiintyy joka numerossa jotain niin oksettavaa, kuten esimerkiksi tämä lause:
"Itsensä syyllistäminen vähäpätöisimmistäkin asioista on ikävä trendi. Suoritatko sinäkin elämääsi stressin avulla?"
Ja jos vastasit Cosmo sylissäsi tähän lauseeseen kyllä, niin ei hätää. Voit selailla lehteä ja lukea satunnaisilta sivuilta tämänkaltaisia vinkkejä:
"Kuuntele itseäsi."
"Ota aikaa itsellesi."
"Tunnista tärkeät asiat."
Ymmärrän kyllä ihan hyvin että joillain naisilla kiristää helmet kaulalla niin kovasti, ettei sitä joka päivä tule kelailtua omia fiiliksiä, mutta hei mulla on parempi ohje jos suoritat elämääsi stressin avulla. Hanki hyvä ihminen apua jostain muualta kuin Cosmosta! Ja jos ei ole päivänselvää että itseä kannattaa kuunnella, niin laita nyt ainakin se saatanan kerran kuussa postiluukusta ilmestyvä elämäntapa-aapinen takkaan ja tuikkaa tulitikku perään.
Ja mitä niihin seksiasentovinkkeihin tulee, niin kyllä kaksi vartaloa saa solmuun ilman typeriä "keinuta lanteitasi ja puhu pikkutuhmia" -kehotuksiakin. Jos todella tykkäät tehdä seksistä akrobatiaa, niin kuoripa aivosi kaikesta lehdistä luetusta sonnasta ja rupea käyttämään mielikuvitustasi.
Muutkin parisuhde- ja miestenkäsittelyneuvot kannattaa mielummin lukea vaikka Aku Ankasta kun jostain aivokuolleesta Cosmosta, vai otatko oikeasti tosissaan jonkun piripäisen toimittajan neuvon siitä, kuinka miehelle kannattaa kuiskata anteeksipyyntö korvaan samalla kun silittää hänen vasenta pakaraansa. Siis mitä? Onko tämä taas jonkun mitättömän amerikkalaisen yliopiston tutkimus? Ihan oikeasti kannattaa ainakin tarkistaa, että onko niissä lähteissä mainittuja yliopistoja edes olemassa, tai googlaa toimittajan nimi ja tarkistaa pääkaupunkiseudun hullujen huoneet, että kirjoitetaanko näitä juttuja jostain pehmustetusta huoneesta käsin.
Sitten muuten se mammanpoika joka kirjoittelee sitä "alfauros" kolumniaan ei oikeasti ole mies, vaikka kuinka todistetusti sillä roikkuisikin pari ryynisäkkiä housuissa. Se on nainen ja ihan yhtä älyvapaa kuin kaikki muutkin lehteen kirjoittavat, mukaan lukien "postia lukijoilta" palstan elämättömät idiootit, jotka ihan tosissaan hehkuttavat saaneensa hyviä ideoita edellisen kuun numerosta. Niinkun siis niitä ideoita, että ole oma itsesi ja leikkikää kahta apinaa sängyssä. No onnea sitten vaan jos niistä oli jotain hyötyä.
Cosmon toimittajat valmistuu tuodennäköisesti jostain Keuruun sihteeritoimistosta, jossa on opeteltu käyttämään wordia ja kirjoittamaan ihan niille pienimmillekkin kalenterin viivoille ilman että menee yhtään yli. Sitten he ovat hakeneet Cosmoon töihin, koska voivat CV:ssä huoletta valehdella osaavansa myös copy pasten salat ja sitten työelämässä he ovelasti copypasteaa juttuja toistensa päiväkirjoista, koska Keuruulla oli aikaa just niihin apinaseksileikkeihin (harmi ettei miestä saanut) ja sitten toki kaikenmaailman itsetutkiskelupaskaan mitä pönkitettiin 0,03 promillen siiderihiprakalla.
Vai luuletteko että joku akateemisesti valveutunut henkilö kirjoittaisi jutun otsikolla "Elämä on täynnä asioita, jotka kannattaa tehdä vain siksi, että voi." Ja listaa 50 näitä asioita. Siis ehkä johonkin aivottomien tyttöjen simabileisiin voi laatia sellaisen listan, mutta tämä on kuitenkin aika laajalevikkinen lehti ja se julkaisee kokonaisen aukeaman näitä saatanan hienoja ideoita, mitä voi tehdä vain koska voi. Siis tämänkaltaisia:
"2: Osta kallis design tuote, olethan sen arvoinen!"
(Jaa tonnin Luiskan arvoinen? Kyllä mun vakuutuspapereissa puhutaan vähän korkeammista summista.)
"3: Osallistu mielenosoitukseen. Valitse sellainen aihe, joka on sinulle tärkeä."
(No eikun sellanen aihe, mikä ei vois vähempää kiinnostaa.)
"14: Valvo koko yö parhaan ystäväsi kanssa katsomalla klassikko-dvd:tä."
(Siis ihanko ite keksit tän?)
"17: Lennä 1. luokassa. Ai miksikö? Koska voit ja ansaitset sen!"
(Ai miksikö? Koska sinulla on nuudelipaketti aivojen tilalla.)
"38: Hyppää bussiin ja jää pois tuntemattomassa paikassa."
(Sitten voit kiittää Cosmoa siellä Heinolan S-marketin pihalla, kun huomaat, että sieltä ei pääse pois.)
"41: Nappaa unelmaduunisi. Sinä. Pystyt. Siihen."
(Ime. Munaa.)
"50: Näe hänet, ota hänet ja pidä hänet. Kyllä, Herra Oikea on olemassa..."
(Revi nyt hei ihan tosissaan se saatanan lehti. Kyllä, viisastut.)
"Itsensä syyllistäminen vähäpätöisimmistäkin asioista on ikävä trendi. Suoritatko sinäkin elämääsi stressin avulla?"
Ja jos vastasit Cosmo sylissäsi tähän lauseeseen kyllä, niin ei hätää. Voit selailla lehteä ja lukea satunnaisilta sivuilta tämänkaltaisia vinkkejä:
"Kuuntele itseäsi."
"Ota aikaa itsellesi."
"Tunnista tärkeät asiat."
Ymmärrän kyllä ihan hyvin että joillain naisilla kiristää helmet kaulalla niin kovasti, ettei sitä joka päivä tule kelailtua omia fiiliksiä, mutta hei mulla on parempi ohje jos suoritat elämääsi stressin avulla. Hanki hyvä ihminen apua jostain muualta kuin Cosmosta! Ja jos ei ole päivänselvää että itseä kannattaa kuunnella, niin laita nyt ainakin se saatanan kerran kuussa postiluukusta ilmestyvä elämäntapa-aapinen takkaan ja tuikkaa tulitikku perään.
Ja mitä niihin seksiasentovinkkeihin tulee, niin kyllä kaksi vartaloa saa solmuun ilman typeriä "keinuta lanteitasi ja puhu pikkutuhmia" -kehotuksiakin. Jos todella tykkäät tehdä seksistä akrobatiaa, niin kuoripa aivosi kaikesta lehdistä luetusta sonnasta ja rupea käyttämään mielikuvitustasi.
Muutkin parisuhde- ja miestenkäsittelyneuvot kannattaa mielummin lukea vaikka Aku Ankasta kun jostain aivokuolleesta Cosmosta, vai otatko oikeasti tosissaan jonkun piripäisen toimittajan neuvon siitä, kuinka miehelle kannattaa kuiskata anteeksipyyntö korvaan samalla kun silittää hänen vasenta pakaraansa. Siis mitä? Onko tämä taas jonkun mitättömän amerikkalaisen yliopiston tutkimus? Ihan oikeasti kannattaa ainakin tarkistaa, että onko niissä lähteissä mainittuja yliopistoja edes olemassa, tai googlaa toimittajan nimi ja tarkistaa pääkaupunkiseudun hullujen huoneet, että kirjoitetaanko näitä juttuja jostain pehmustetusta huoneesta käsin.
Sitten muuten se mammanpoika joka kirjoittelee sitä "alfauros" kolumniaan ei oikeasti ole mies, vaikka kuinka todistetusti sillä roikkuisikin pari ryynisäkkiä housuissa. Se on nainen ja ihan yhtä älyvapaa kuin kaikki muutkin lehteen kirjoittavat, mukaan lukien "postia lukijoilta" palstan elämättömät idiootit, jotka ihan tosissaan hehkuttavat saaneensa hyviä ideoita edellisen kuun numerosta. Niinkun siis niitä ideoita, että ole oma itsesi ja leikkikää kahta apinaa sängyssä. No onnea sitten vaan jos niistä oli jotain hyötyä.
Cosmon toimittajat valmistuu tuodennäköisesti jostain Keuruun sihteeritoimistosta, jossa on opeteltu käyttämään wordia ja kirjoittamaan ihan niille pienimmillekkin kalenterin viivoille ilman että menee yhtään yli. Sitten he ovat hakeneet Cosmoon töihin, koska voivat CV:ssä huoletta valehdella osaavansa myös copy pasten salat ja sitten työelämässä he ovelasti copypasteaa juttuja toistensa päiväkirjoista, koska Keuruulla oli aikaa just niihin apinaseksileikkeihin (harmi ettei miestä saanut) ja sitten toki kaikenmaailman itsetutkiskelupaskaan mitä pönkitettiin 0,03 promillen siiderihiprakalla.
Vai luuletteko että joku akateemisesti valveutunut henkilö kirjoittaisi jutun otsikolla "Elämä on täynnä asioita, jotka kannattaa tehdä vain siksi, että voi." Ja listaa 50 näitä asioita. Siis ehkä johonkin aivottomien tyttöjen simabileisiin voi laatia sellaisen listan, mutta tämä on kuitenkin aika laajalevikkinen lehti ja se julkaisee kokonaisen aukeaman näitä saatanan hienoja ideoita, mitä voi tehdä vain koska voi. Siis tämänkaltaisia:
"2: Osta kallis design tuote, olethan sen arvoinen!"
(Jaa tonnin Luiskan arvoinen? Kyllä mun vakuutuspapereissa puhutaan vähän korkeammista summista.)
"3: Osallistu mielenosoitukseen. Valitse sellainen aihe, joka on sinulle tärkeä."
(No eikun sellanen aihe, mikä ei vois vähempää kiinnostaa.)
"14: Valvo koko yö parhaan ystäväsi kanssa katsomalla klassikko-dvd:tä."
(Siis ihanko ite keksit tän?)
"17: Lennä 1. luokassa. Ai miksikö? Koska voit ja ansaitset sen!"
(Ai miksikö? Koska sinulla on nuudelipaketti aivojen tilalla.)
"38: Hyppää bussiin ja jää pois tuntemattomassa paikassa."
(Sitten voit kiittää Cosmoa siellä Heinolan S-marketin pihalla, kun huomaat, että sieltä ei pääse pois.)
"41: Nappaa unelmaduunisi. Sinä. Pystyt. Siihen."
(Ime. Munaa.)
"50: Näe hänet, ota hänet ja pidä hänet. Kyllä, Herra Oikea on olemassa..."
(Revi nyt hei ihan tosissaan se saatanan lehti. Kyllä, viisastut.)
Subscribe to:
Posts (Atom)