Aivokuolema

Minulla on ollut päässäni tyhjiö parin viikon ajan. En pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin viisumihakemukseeni ja pelkään ettei se mene läpi. Kirjoittamisestakaan ei meinaa tulla mitään. Ongelmani on niin kuormittava tällä hetkellä, etten pysty kärsimään yleismaailmallista masennusta vähäosaisten takia, vaan depressioni on täysin henkilökohtainen. Jos kärsii maailmamasista, pystyy iloita ja elämään omaa elämäänsä, mutta jos mieli on matalalla omien ongelmien vuoksi, on turha edes yrittää hymyillä, saati sitten yrittää auttaa muita. Haluaisin kirjoittaa teille Myanmarin uhriluvuista ja Aidsin leviämisestä Afrikassa, mutta en vain voi.

Kidutan itseäni lukemalla pikkutyttöjen muotiblogeja, joissa kerrataan viime tiistain Gossip Girliä (jopa sen sarjan ongelmat ovat todellisempia kuin näiden teinien kaakatus Gina Tricotin alesta). Haluaisin itsekin elää samanlaisessa saippuakuplassa. Luen teinimuotiblogeja samasta syystä kun joku katsoo Mr. Beania; se on söpön hupaisaa ja epätodellisen uskomatonta, vaikkakin hieman kiusallista. Painiessani paperisodan tantereella jenkkikonsulin kanssa, todella toivon, että glitteripanta olisi suurin murheeni.

Vastasin erään tutkimuksen terveyskyselyyn ja onnekseni huomasin kuitenkin, että rastitin ruutuja, joissa totean itseni ja elämäntilanteeni onnelliseksi ja fyysisen terveyteni erinomaiseksi. Kun ajattelen viisumikuoren ulkopuolista elämää, minulla todellakin on kaikki hyvin. Kesäkin on alkanut. Ja on mielessäni eräs pinnallisempikin ongelma; ostaisinko punaisen vai ruskean Longchampin lompakon...

Jokatapauksessa voi olla, etten pysty päivittämään blogia vähään aikaan, tai jos pystyn niin suollan todella huonoa läppää. Laitankin tähän pari linkkiä, mitä suosittelen lukemaan aivokuolemani ajan.

http://www.time.com/ Etenkin the list of 100 most influential people, jota johtaa Dalai Lama, Vladimir Putin toisena ja Barack Obama kolmosena.

http://www.desdecuba.com/generationy/ Yoani Sanchezin (bongattu yllämainitulta listalta) blogi Castrojen Kuubasta. Rautainen, jos osaat espanjaa, mutta myös englanninkielinen blogi on hyvä, päivittyy vain harvemmin.

http://www.astro.fi/ Mielenkiintoista ajanhukkaa.

Ja tietenkin mieltä kohentavat käyttäjien blogit (lähes jokaisen käyttäjän profiilista löytyy blogilinkki) osoitteessa http://www.tyylitaivas.fi/ , mutta jos haluat seurata (street)muotia, niin suosittelen http://www.hel-looks.com/ :ia.

Kuulemisiin.

//Depressive maniac

Politiikka Suomessa

Yhteiskuntaopin tunneilla lukiossa selitettiin parlamentarismin ja demokratian käsite. Molemmat kuulemma toteutuvat Suomessa. Kansa valitsee edustajansa, joista muodostuu parlamentti. Parlamentti valitsee hallituksen ja näinollen hallituksen tulee käytännössä nauttia parlamentin luottamusta, jotta parlamentarismi toteutuu ja siten myös demokratia. Demokratiassa kansa äänestää valtion asioista suoraan (kuten EU-jäsenyydestä vuonna 1995). Käytännossä meillä kuitenkin toteutuu edustuksellinen demokaratia, sillä meillä on työkseen kansaa edustavia tätiä ja setiä Arkadian mäellä. Tämän siis opin yhteiskuntaopin tunnilla, terveisiä vaan Ari Anteroiselle Munkkaan, jolla ei ilmekään värähtänyt kun hän selitti tätä meille.

Kolmas tärkeä käsite, joka osaltaan kumoaa kaksi ylempää käsitettä on populismi eli edustajiemme vaalijargon. Käytännössä tämä on juuri sitä soopaa, mitä kaikki televisiokanavat syöttävät ennen vaaleja. Populismin avulla voimme äänestää vaikka Tukiaisen Johannan eduskuntaan. Hän onkin jo ilmoittanut olevansa kiinnostunut politiikasta.

Olen ollut aina sitä mieltä, että äänestäjillä on suuri vastuu yhteiskunnassamme. En ole ikinä ymmärtänyt Aku Ankkaa äänestäviä anarkisteja. Surukseni kuitenkin huomaan, että mitä enemmän seuraan politiikkaa, sitä enemmän rupean menettämään toivoani. On epäilyttävää, että tiedän kulttuuriministerin yksityiselämän tarkemmin kuin hänen saavutuksensa yhteiskuntamme eteen. Koko demokratia kaatuu median edessä. On ihan sama mitä ehdokkaani jauhaa ennen vaaleja, kun se ei kuitenkaan toteudu myöhemmin. Jos Katainen hehkuttaa vaaliohjelmassaan sairaanhoitajien palkkojen nousua, joudutaan siitä käymään vuosisadan työtaistelu, ennen kuin tulosta saadaan aikaan. SDP:n ideologia on niin solmussa, että en äänestäisi heitä vaikka olenkin sosiaalidemokraatti. Eikö ole omalaatuista, että kansan tarpeet tyydytetään jauhamalla paskaa? Sitten seuraavat neljä vuotta meillä on kyrpä otsassa kun mikään ei mennyt niinkuin piti.

Ulkoministeri saatiin nalkkiin tekstarikohun takia. Lopulta erottamisen syyksi selitettiin valehtelu. Pääministerin vaalitilille oli ilmestynyt mielettömiä summia järjestöltä, jonka takana on Suomen suurimpia liikemiehiä. Herra pääministeri ei muka itse edes tiedä mistä moinen summa tuli ja ketä siitä kiittämän. Kyllä hän tiesi. Pääministeri on koko hallituksen päämies (ei, rakkaat lapset, se ei ole enää presidentti) ja hänen tulisi parlamentarismin periaatteen mukaan erota, mikäli hallitus ei nauti parlamentin luottamusta. Minulle on ainakin ihan yhdentekevää, vaikka ulkoministerimme nussisi kuolleita strutseja ja valehtelisi siitä julkisesti, mutta se, että pääministeri kusee kansaa linssiin vaalirahoituksensa suhteen on OIKEASTI tärkeää. Siinä mennään metsään ja pahasti.

Poliitikkojen valehtelusta on tullut sääntö ennemmin kuin poikkeus. Aion edelleen käydä äänestämässä ja seurata politiikkaa, ehkä jopa opiskella sitä. Näkökulmani on kylläkin muuttunut dramaattisesti. Demokratian ja parlamentarismin toteutuminen on vain näennäistä ja tavallisella kansalaisella ei ole juuri vaikutusvaltaa, ellei hänellä ole rahoittaa puolueiden toimintaa, tosin silloin hän ei ole tavallinen. Sanokaa minua pessimistiksi tai naiiviksi, mutta...

...Aku Ankka eduskuntaan!

Uutiskatsaus

"State Supreme Court says same-sex couples have the right to marry" SFGate, 15.5. Kalifornian lisäksi Massachusets hyväksyi lain saman sukupuolen avioliitoista. Osavaltioiden asukkaat saavat vielä äänestämällä kumota lain marraskuussa, mutta onpahan alku. Amerikkako takapajula lakeineen? Olisinpa Castrossa (San Franciscon homokaupunginosa), kaikkihan tietävät, että homot osaavat juhlia ja nyt on erittäin hyvä syy siihen; "Eliated Castro residents celebrate marriage ruling". I bet they do. Sitten vaan muut osavaltiot ja valtiot ottamaan mallia! Paavi on varmasti paskonut housuunsa kuullessaan tästä (tosin hän on niin vanha etten tiedä onko siinä mitään erikoista).

"Poliisit vastassa Tukiasen kohusiskoksia USA:ssa" Is, 16.5. Olin jo onnekseni ehtinyt unohtamaan "entisen ulkoministerin Ilkka Kanervan (kok) tekstiviestikohun käynnistäneen Johanna Tukiaisen ja hänen pikkusiskonsa Julia Tukiaisen" olemassaolon. Turhaan. Julia vetäsi öykyt unilääkkeistä ja alkoholista. "Minulle kävi totaalinen vahinko!" Hän sanoi. Isosisko nukkui koko matkan, joten häneltä meni koko kohu ohi, vaikka Julia oli ilmeisesti käynyt vetää röökinkin lentokoneen vessassa. Pahoitteluni eilisestä valituksestani giniä heittelevistä ukoista, tämä olisi ollut vielä kamalampaa. Joku roti pitää olla, vaikka olisikin aivojen tilalla vappuserpentiiniä ja karttapallon kokoiset tissit. Pysykää tytöt Miamissa!

"Vanhasen vaalipäällikkökään ei tiennyt tukien alkuperästä" HS, 16.5. Muun muassa Matti Vanhasen vaalikampanjaa avustanut Kehittyvien Maakuntien Suomi -yhdistyksen taustalla ovat mm. Ideaparkin Toivo Sukari ja Tokmannin Kyösti Kakkonen. Marja Tiura sai Iltalehden mukaan kohuyhdistykseltä 20 000 euroa. Mikä korruptio? Tukia saaneet ministerit joutuvat täydentämään vaalirahoitusilmoituksiaan ja valtionvarainministerimme Eero Heinäluoma kyseli voiko tukien pimittämisestä selvitä rangaistuksetta. Tottakai voi. Ja seuraavaksi voimme myrkyttää toimittajiamme ja valita presidentin bestiksen seuraavalle presidenttikaudelle.

Ja viimeisenä, muttei lainkaan vähäisimpänä; "Poliisia paenneelta varkaalta tippui kenkä!" Uutislehti 100, 16.5. Kiitos satanen, ilman tätä tietoa en ehkä olisi pärjännyt tänään ollenkaan.

Fit to be perfect

"Some brands have switched to a size range that starts with 0 or even 00, allowing some women to proudly wear a size nothing -or double nothing."

Bohemian magazine MAY 7-13, 2008, Patricia Lynn Henley

Selailin tanaan Time -lehden listaa 100 maailman vaikutusvaltaisimmasta henkilosta. Ainoana haute couture -muotisuunnittelijana listalla oli Karl Lagerfeld, mutta minusta sinne kuuluu hanen lisakseen ainakin Marc Jacobs, Miuccia Prada ja John Galliano. Heilla on kaikilla todella suuri vaikutus vallitsevaan kauneusihanteeseen. He kaikki kayttavat nollakoon malleja ja tekevat normaaleille ihmisille liian pienia vaatteita. (Itse olen jenkkikooltani 2-3 ja minulla on Marc Jacobsin shortsit kokoa 6.) He paattavat siita, mika ensi syksyna on kuuminta hottia ja jos haluat pysya muodissa kannattaa laihduttaa kymmenen kiloa ja leikata pari kylkiluuta.

Nollakoon mallit aiheuttivat pienen kaaoksen vuoden 2006 lopulla, kun kaksi etela-amerikkalaista mallia naantyi kirjaimellisesti nalkaan. Toinen heista, uruguaylainen Luisel Ramos tuupertui catwalkille ja kuoli sydankohtaukseen. Hanen painoindeksinsa oli 14,5. Maailman terveysjarjeston mukaan nalkiintymisen raja on 16. Kaaoksen seurauksena Madrid, Barcelona ja Milano kielsi alipainoisten mallien kayton kaupunkiensa naytoksissa. Donatella Versace hehkutti naisellisia muotoja ja piankos media juhli naisihanteen muuttumista terveemmaksi.

Nyt, puolitoista vuotta myohemmin olemattoman kokoiset mallit laahustavat catwalkeja edestakaisin, eika kellaan ole enaa tietoakaan mistaan terveesta naiskuvasta. Suunnittelijat, jotka usein ovat homoja tai kieroutuneita naisia haluavat luomuksensa 180-senttisen pikku pojan paalle. Surullista tassa on se, etta jos mallit taipuvat tuohon mieltymykseen ja riutuvat nalassa sen takia, niin sitten taipuu terve nuorisokin. Jos Sasha Pivovarova ja Suvi Koponen mahtuu Chanelin nollaan, niin mahdun minakin, vaikka sitten terveyden kustannuksella. Tuloksena on syomishairioisia nuoria, joiden kauneusihanne on mikapa muukaan kuin kahdeksan vuotiaan pojan vartalo.

Muotisuunnittelijoiden lisaksi naistenelehdet ja iltapaivalehdet saavat minut raivon partaalle jutuillaan laihduttamisesta. Jokaisen pyhan jalkeen otsikot lietsovat paniikkia ja huonoa omatuntoa liikakiloista. "Kinkku sulamaan!" "Paasiaiskilot pois!" Myos julkkisten ihmedieetteja syotetaan jokaisessa juorulehdessa. Lehden tarvitsee vain sanoa "J Lo laihdutti vihrealla teella" ja meilla on kymmenen tyttoa joka pitajassa, jotka horppivat vihreaa teeta aamiaiseksi, lounaaksi ja paivalliseksi. Televisiossa pyorii laihdutusohjelmia ja voit liittya laihdutustiimiin ja laihtua, laihtua, laihtua.

Media nayttaa kuvia kauniista naisista, jotka ovat hoikkia ja hyvinvoivia. Kaikkihan me haluamme nayttaa heilta. Sitten kun raja on ylitetty, olemme sairaita. Nicole Richie on monen nuoren naisen tyyli-ikoni ja han kieputtelee jatkuvasti terveen ja sairaan rajalla. Vallitsevaa anorektista kierretta on todella vaikea pysayttaa niin kauan kuin mieltamme manipuloidaan nayttamalla sairaalloisia kauneusihanteita.

"I have an obsession with looking at size 0 models, I just love them. How can I be really skinny, without the fact I got to stop eating, enough to see the bones?"

15-vuotias tytto Yahoon keskustelupalstalla

Yritapa kertoa hanelle, ettei se nyt niin kaunista ole, kun luut torrottavat. Puhe ei auta, kun paahan on syopynyt kuva luisevasta eiminkaan -koon mallista. Surullista.

Matkustan ympari maailmaa...

J tuli tanaan kotiin maailman hienoimman kirjan kanssa. Lonely Planetin The Travel Book; A journey through every country in the world. Siis siina on kirjaimellisesti kaikki maailman maat. Kirjan alussa tekijat maarittelevat kasitteen maa;

"Our first port of call was the United Nations' list of defined countries - all 192 of these had an automatic ticket for this book. The UN list does not include the foreign depedencies of these countries, whether self-governing or Crown colony, but we wanted to feature some of these places because they are ever-popular traveller hang-outs."

Eli kaytannossa kirja on tehty taysin matkailun nakokulmasta, eika siis juurikaan valoita maiden poliittisia oloja. Mika onkin varsin virkistavaa, silla median nakokulmasta katsottuna koko maailma on yhta U.S.A:ta, Venajaa ja Lahi-Itaa. Tosin esim. Sudanin kohdalla voitaisiin kertoa, etta jos poikkeat turisteille viitoitetulta polulta saatat astua maamiinaan. Mutta se juuri kirjassa onkin viehattavaa, kirjassa on onnistuttu tuomaan kaikkien maiden parhaat puolet esille; Suomesta on mainittu salmiakkikossu ja poronkaristys.

Tein listan maista, joissa haluaisin seuraavaksi vierailla ja joista et ole ehka ennen tata kuullutkaan.

Saint Kitts & Nevis:

Missa? Karibianmeren ja Atlantin valissa. Miksi? Koska olen ollut jo Jamaikalla ja Karibian rento elamanasenne uppoaa minuun kuin siskonmakkarat kattilanpohjaan. Eika maisematkaan ole hassumpia. Ja koska nailla kahdella saarella maanviljelys on edelleen paaelinkeino, kun taas muilla Karibianmeren saarilla paaelinkeino on turismi.

Guyana:

Missa? Brasilian pohjoinen rajanaapuri Venezuelan ja Surinamen valissa. Miksi? Koska kaikki muut ovat Brasiliassa. Ja koska Iwokraman (Guyanan sademetsaalue) kasvillisuudesta 30% on edelleen tunnistamatonta.

Burkina Faso:

Lansi-Afrikan yksi sisamaavaltio. Miksi? Koska sen paakaupungin nimi on Ouagadougou. Ja koska maan nimi tarkoittaa paikallisilla moren ja dioulan kielilla "kunnon ihmisten maata" .

Comoros ja Mayotte:

Missa? Intian valtamerella, Madagascarin ja Afrikan valissa. Miksi? Koska siella sekoittuu Afrikan lampo, ranskalainen tyylikkyys ja arabiestetiikka. Ja koska sielta on kotoisin ylang-ylang ja jasmiini.

Ita-Timor:

Missa? Indonesian ja Australian valissa. Miksi? Koska kaikki mita olet kuullut tasta maasta sen Indonesiasta itsenaistymisen jalkeen on surullisia konflikteja, jotka peittaa alleen kauniin maan ja varikkaan kansan. Ja koska siella voi uida delfiinien kanssa ja katsella valaita.

Kirja vahvisti suuresti kasitystani siita, etta maailmassa on parempiakin vierailemisen arvoisia paikkoja kuin suuret turistirysat. Minulla on antipatioita tiettyja maita kohtaan ja yksi niista on Thaimaa ja lahiseudut. Minusta on vastenmielista ajatella, etta menen seikkailemaan maahan, jossa jokatoinen bungalowsta kurkistava suttuinen paa on lansimaalaisen, joka pakenee sivilisaatiota polttamalla niin paljon pilvea, ettei tajua hilluvansa miljoonan samanlaisen "vaihtoehto" -turistin keskella. Anteeksi nyt vaan kaikki jotka tunnistavat itsensa edellamainitusta kuvauksesta.

Toisaalta en ole varma haluanko tunkeutua niihin harvoihin paikkoihin, mihin Finnair ja BA eivat viela lenna. Enta jos minua seuraavat kaikki ne hipit, jotka ovat valloittaneet lahes koko Aasian? Ja triljoonat japanilaisturistit kameroineen?

No, jokatapauksessa suosittelen kirjaa kaikille. Pelkka kuvien selailu saa tuntemaan olon kaukaisen huolettomaksi. Ja jos oikein innostuit kuvailemistani maista, googlaa ihmeessa ne kotikoneellasi ja virtuaalilomaile itsesi kauas pois.

Bon Voyage!

similarminds.com

Eras ystavani antoi minulle linkin, jossa voi tehda kaikenlaisia persoonallisuustesteja. Nama sivustot ovat mielestani aivan kaiken jarjen ulottumattomissa. Tietenkin tein muutaman testin huomatakseni, etta olen oikeassa. (Ja koska minulla ei todellakaan ole parempaa tekemista juuri nyt.)

Famous leader test results: You are detached intellectual whose ideas saved/will destroy the world. You are Einstein. You lead with your mind exploring the unknown and helping to invent the future of mankind.

Sanoisin, etta en nyt ihan. Luulen, etta ainoa syy, miksi mina olen kuin Einstein on, etta en ole lainkaan sosiaalinen. Mutta etta mieleni tutkii tuntematonta...? Enpa ole huomannut.

Huomioonottaen, etta poikaystavani voisi verrata minua Hitleriin, ajattelin, etta olen vastannut kysymyksiin kusettaen itseani olevani viisaampi kuin olen. Niinpa tein testin uudelleen vastaten kysymyksiin ihantedeni mukaisesti ja tuloksena oli Mahatma Gandhi; You are emaciated do gooder. Kunpa olisinkin.

Lisaksi tein pari muuta persoonallisuustestia, joiden tulokset ovat liian masentavia julkaistavaksi, mutta voin vahan raottaa synkkaa verhoa maailmani ymparilla; antisosiaalinen, skitso, herkka, levoton.

Mika klassikkofilmi -testissa osoittauduin olevani jotain Apocalypse Now:n ja Wuthering Heightsin valilta; Romanttinen seka dramaattinen veijari, joka vaeltelee elaman mutkaisessa joessa. Noiden kahden elokuvan yhdistelma kuulostaa erittain kaaottiselta, joten siihen pystyn ainakin samaistumaan, vaikka suurimmassa osassa testeissa olinkin ylitsepaasemattoman jarjestelmallinen.

Pitkan tutkimuksen jalkeen siis olen edelleen sita mielta, etta persoonallisuustestit ovat suurimmaksi osaksi huuhaata. Minulle tuli jopa yhdessa testissa vastaukseksi, etta olen hyva saastamaan rahaa ja se on jo erittain kaukaahaettua. Vastaamalla yhdeksasta neljaankymmeneenkahteen kysymykseen, voi maarittaa tiettyja luonteenpiirteita, mutta ei koko persoonallisuutta.

Humalassa olen muuten JFK; You like power because it increases your sexual options. You are a thrill seeker by nature and don't shy away from risky behavior.

xoxo

nettivakoilusta

Alaka vaita, ettet ole itse tirkistellyt sen viimevuotisen hoidon uuden kumppanin sivuja ircissa (noloo!) tai facebookissa. Lukenut kommentteja mita kaverit postaa toisilleen milloin mistakin asioista. Olet varmaan googlannut oman nimesi ja pari muutakin tarkeaa nimea. Ja ennen kaikkea paivittanyt tietojasi vanhasta kaverista, jonka asiat tiedat paremmin kuin han itse, vaikka ette ole puhuneet saati sitten nahneet vuosiin. 

Kukaan ei sita aaneen myonna, mutta kaikki sita tekee. Sitten jossain tilanteessa molaytat jotain jostain puolitutusta ja hanen uudesta koiranpennustaan ja muut paikallaolijat tietavat mista puhut, koska hekin ovat nahneet pennun kuvat ircissa. Kukaan ei tietenkaan myonna ja kaikki katsovat sinua, kun olisit juuri jaanyt kiinni kaverilta pollimisesta. AWKWARD! 

Parasta tassa tietenkin on se, etta voit salakavalasti todistaa koko muulle maailmalle, kuinka hyvin SINULLA menee ja kuinka upealta SINA naytat. Vaikka et olisikaan parhaimmillasi ja menettanyt juuri luottotietosi, kampan ja pari kaveria siina sivussa, voit aina antaa toisenlaisen kuvan itsestasi. Myspacessa voit jopa laittaa pienen hymion hirmuiseen virneeseen kertoaksesi kaikille miten helvetin hyvin menee. 

Eihan kukaan tunnista sinua makaamassa katuojassa, mutta profiilisi nakee kaikki. Taytyy vain muistaa paivittaa profiilia usein, muttei kuitenkaan liian usein, onhan sinulla elamaa facebookin ulkopuolellakin. Mood: No siis vahintaankin jedi. 

Ihmiset jotka eivat ole niin kiinnostuneita nayttamaan eksoottisia matkakuviaan Thaimaan paratiisibiitseilta uuden kultansa kanssa ovat siina mielessa ikavia, etta heita ei voi vakoilla. Mista ma nyt tiedan onko ne eronneet vai ei? Tai viela pahempaa: ihmiset jotka piilottavat kommenttinsa johonkin helvetin inboxiin. Mutkun makin ja sun naapurin siskokin haluaa tietaa. Ja samalla voit tsekkaa mun rusketusraidat. 

Se on noloa ja itse en vakoile, tietenkaan. Minusta nimittain on ihan hirveaa, jos ei saa mitaan yksityisyytta, kun laittaa nettiin satakaksikymmentaviisi kuvaa, missa puolissa nakyy oma sopo naama ja se uusin guccin laukku. Ja puolissa miten helvetin kivaa on ollut millon missakin. Kerran laitoin lapalla Myspacen profiiliini asuinpaikaksi Arabiemiirikunnat. Sain inboxiini deittikutsuja kyseisesta maasta niin paljon, etta jos olisin ollut sinkku, olisin sulkenut itseni kaappiin viikoksi. 

Tahtien elamaa voi kuitenkin seurata niin paljon, kuin OK!, InTouch ja Seiska jaksavat kertoa. Se ei todellakaan ole noloa (ellei hengaa pelkastaan joissain humanistisen tiedekunnan suosimissa vihannesravintoloissa). Se on jopa suotavaa. Ai etsa v***u tiennyt, etta Britney Spears on kuivilla? No huhhuh, kannattaa paivittaa starojen kuulumiset vahan useammin, ettei se ehi taas retkahtaa. Ne oli muuten nahty pussailemassa Kevinin kanssa, sopoa. 

Koska meille taviksien kuulumisille ei ole omia lehtia, meidan taytyy kayttaa sita mediaa mika on tarjolla ja paivittaa itse omat juorumme ja pitaa huoli, etta tiedamme kuka hengaa kenen kanssa ja keilla on mennyt poikki. Ja tietenkin samalla vahan buustata omia pikku egojamme.

Nae ja tule nahdyksi. 

-Spy Maniac-

Olkaa hiljaa!

Istun talla hetkella poikaystavani (J) huoneessa ja odotan, etta paivallinen valmistuu. Kuulen aanista, etta siella on vieraita ja toivon salaa, etta minulle tuotaisiin ruoka huoneeseeni, hiljaiseen valtakuntaani. Mutta kohta istuudun illallispoytaan ja rupean jauhamaan kaikennakosta paskaa, mika ei todellisuudessa kiinnosta ketaan, mutta on kohteliasta puhua. J on toissa, joten en edes voi piiloutua hanen selan taakse. J nimittain puhuu ja puhuu ja puhuu ja nyrkkisaanto on, etta pariskunnasta edes toisen tulisi pulista muodollisuuksen vuoksi. 

Ihmissuhteissa usein ongelmat selvitetaan puhumalla. Parempi niin kuin nyrkeilla, mutta onko kukaan ikina ajatellut vain antaa asian olla? "Pitaisko meidan puhua tasta?" "Onko sulla jokin ongelma? Puhu mulle kulta!" "Sori ne likaset kalsarit lattialla, haluutko puhua siita?" 

"Miten ois vaan mykkakoulu?"

Amerikkalaisille on niin tarkeaa tietaa mita kaupan kassalla tyoskentelevalle tavaroita muovikasseihin heittelevalle laittomalle maahanmuuttajalle kuuluu, etta muut saavat odottaa jonossa kymmenen ylimaaraista minuuttia holonpolon takia. Henkilokohtaisesti minusta on ihanaa istua bussissa ilman, etta kukaan aloittaa kiusallista keskustelua paivan saasta ja takkisi kauniista varista. 

Suomalaisten poytakeskustelut ovat oikein mukavia, melko vahaeleisia tosin. 

-Jokerit voitti tanaan HPK:n

-Ihan sama.

*Hiljaisia pureskeluaania ja haarukan ja veitsen kilinaa*

Joskus saatan sanoa ihmisille jotka kyselevat "onko Suomessa jaakarhuja?" -kysymyksia, etta suomalaiset tykkaavat vain olla hiljaa ja avata suunsa sitten kun haluavat oikeasti sanoa jotain. Ja minua katsotaan kuin naista joka juuri kertoi, etta jaakarhut puhuvat suomea. 

Palapala. Menen nyt istumaan, syomaan illallista ja nyokkailemaan ja kertomaan asioita. Kertoisinko talla kertaa dinosauruksista vai ufoista? 

Manic dinner.