Kiduttaja Kimmo vs. Teurastaja Timo

Rakkaat ystäväni ja vihamieheni! Olen pahoillani aiheuttamastani shokista jo etukäteen (kaikinpuolin). Tiedän, että pekoni on herkullista, etenkin hampurilaisen välissä ja tiedän myös erittäin hyvin imagoni olevan mahdollisimman antivegaani.  Tiedän, että oletitte minun olevan viimeinen henkilö postaaman linkin tämänkaltaiseen videoon, mutta luvatkaa, että uskollisesti luette postaukseni videon katselun jälkeen.  Se pelastakoon naudanlihan hajuiset kasvoni ja saattaa jopa auttaa teitä toipumaan tästä videosta.  Kaiken kaikkiaan, pointtini ei (tietenkään) jää tämän videon aiheuttamaan veriseen haavaan, vaan aion (ANTEEKSI!) kääntää  veistä haavassanne (kuinka sopimatonta tekstiä seuraavaa videota ajatellen!) ja siroitella vielä suolaa päälle.  Olettehan valmiit oksentamaan lounaaksi nauttimanne kanasalaatin ja sen jälkeen itkemään ihmisten julmuutta toisia eläimiä ja ennen kaikkia toisiaan kohtaan? Hyvä, sillä tiedän ettette pysty vastustamaan kiusausta raottaa verhoa ja lopulta katsoa koko kauheutta.  Unohtamatta tietenkään lukea, mitä minulla on kaikkeen tähän sanottavana. Hae oksennusvati viereesi ja nenäliinat kädenulottuville, sillä tämä pätkä saa sinut voimaan pahoin ja itkemään ihmisyyttäsi.

Earthlings; ohjaaja Shaun Monson, kertoja Joaquin Phoenix, 95 min. 

http://video.google.com/videoplay?docid=6361872964130308142

No niin, olen pahoillani. Henkilökohtainen reaktioni oli kyynelten sekainen oksennus kurkussa.  Mutta lopulta sain järjestäni kiinni ja rupesin miettimään onko tälläistä julmuutta mahdollista estää muullakin tavalla kuin lopettamalla lihan syönti ja nahkatavaroiden shoppailu. 

Ja onhan niitä muitakin tapoja (vaikka kieltämättä pyrin ja suosittelen teitäkin kunnioittamaan tuotteen alkuperää).

Jospa aloitettaisiin toistemme kunniottamisella. Perus kotipulliainen voi vaikkapa kokeilla jättää sen baarissa tappelun vähemmälle. Väkivalta kun tunnetusti synnyttää vain väkivaltaa ja useimmiten ikäviä seurauksia, kuten aivoverenvuotoa ja murtuneita luita. Missään nimessä se ei luo lisää kunnioitusta vaan ennemmin turruttaa kaduntallaajaa ja lopulta totuttaa meidät kaikenlaiseen kamaluuteen, mitä ei soisi tapahtuvan millekkään maailman oliolle.

 

Jokainen meistä tietää kuinka paljon maailmaan mahtuu sotia, terroria ja sitä kautta myös rankaisemattomia väkivaltaisia tekoja, jopa kidutusta. Surullista tässä kaikessa julmuudessa on se, että siinä missä Pekka 18v. saa tuntuvan tuomion pahoinpitelystä, monet hallitukset pääsevät kuin koira veräjästä annettuaan anaalisähköshokkeja sotavangeilleen. Amnestyn vuonna 2008 tekemän raportin mukaan huomattavia kidutustapauksia on edelleen 81 maassa ja pienempiä tapauksia useissa maailman eri kolkissa.  En viitsi shokeerata tällä kertaa enempää, mutta sanottakoon, että ihmisten kidutuksessa käytetään samoja kikkoja kuin mitä videossa käytetään eläinten teurastukseen. 

Yhteenvetona voin kai vaan todeta, että en usko ihmisten voivan tai viitsivän parantaa eläinten oloja ennen kuin opimme kohtelemaan toisia oman lajimme edustajia inhimillisesti. Earthlings sai minut vapisemaan inhosta ja toivomaan parempaa kohtelua eläimiä kohtaan, mutta olen silti ehkä astetta enemmän huolestunut ihmisten oloista, etenkin, kun meillä on tapana ajatella oman lajimme olevan hieman ylempänä muita kanssaeläjiä. 

Niin kauan kuin Kiduttaja Kimmolla on pokkaa viiltää hengissä olevan uhrin maha auki ja ripustaa hänet roikkumaa ylösalaisin, on Teurastaja Timolla pokkaa tehdä sama lehmälle.

Peace. 

Pysykää kotona!

Matkustelu on kivaa.  Se on myös hyvin opettavaista.  Uudet kulttuurit ja ihmiset ovat todella yksi kiehtovimmista asioista mitä olen saanut kokea elämässäni.  Toden totta, matkustelu on mukavaa, rentouttavaa ja mielenkiintoista, kunhan se rajoittuu korkeintaan parin viikon, no ehkä jopa kuukauden trippiin johonkin -ihan mihin vaan.  Sattumoisin tietyt matkat elämässäni ovat venähtäneet valintojeni perusteella pidemmiksi, kuin olisin saattanut arvata.  Joskus vuonna 1993 ehkä vähän ennen tai jälkeen, astuin lentokoneeseen ensimmäistä kertaa ja kaksikymmentä minuuttia nousun jälkeen kysyin äidiltä onko lentokoneen pyörät vielä maassa. Nykyisen matkustelun määräni perusteella tiedän missä kulmassa lentkone nousee miltäkin lentokentältä ja korvani ovat herkistyneet tietyille äänille, kuten sille, kun kone imaisee pyörät sisäänsä. 

Kuten sanottu, tietyt valintani elämässäni ovat ajaneet minut pysyvään matkustelun tilaan, missä en ole kotona missään.  Espanjassa asuin vuokralla kämpässä joka sijaitsi eräässä Madridin työväenluokkaisessa korttelissa. Ensimmäisen kuukauden kuljin pipo silmillä ja välttelin jokaikistä kontaktia. Lempipuuhaani oli mennä syöttämään sorsia läheiseen puistoon, mutta mummojen keskustelunavukset saivat minut pakenemaan läheiseen metsään. Metsä sattui olemaan Madrileñojen kesken tunnettu prostituutiosta ja törmättyäni alaosattomiin huoriin ja pyöräilijämieheen, joka ymmärtääkseni olisi halunnut "levätä" kanssani, ymmärsin palata sivistyksen pariin.  Ja niin sitä opittiin sönköttämään mummoille ja papoille puistoissa hyvät huomenet ja piankos jo maksoin laskut pankissa ihan sujuvalla espanjalla.  Madrid alkoi tuntumaan kodilta.  Mutta sitten piti lähteä kotiin Suomeen.  

Suomessa tiedostin kokoajan, että pian on taas muutto edessä ja niinpä aloin näkemään Suomen uusin silmin -turistin näkökulmasta.  Tiesin, että muutettuani Amerikkaan ikävöisin Suomesta asioita, joita en ole edes ennen huomannut.  Yht'äkkiä mieleni teki muuttaa Seinäjoelle, ruveta parturi-kampaaja Pirjoksi ja ostaa rivarinpätkä.  Aloin miettimään, että pitääkö sitä todella lähteä merta edemmäksi kalaan.  Turhaan mietin, sillä kala oli jo haavissa ja todellakin valtameren toisella puolen.  Nyt asun täällä Kalifoniassa, jossa joka kerta kun tuntuu vähänkään kotoisalta, joku iskee takapakin päälle niin, että niskanikamat naksuvat.  Asiat, joita Suomessa en osannut arvostaa tuntuvat täällä olevan saavuttamattomissa.  Mainittakoon vaikka ilmainen terveydenhuolto, jonka tehottomuutta kirosin jokaikinen kerta Maunulan terkkarriin soittaessa, mutta nyt istuisin mielummin vaikka kuusi vuotta jonossa, kun tappelen vakuutusyhtiön kanssa siitä, kuka maksaa röntgenini.  Toisaalta en voisi enään kuvitella eläväni 11 kuukauden kaamosräntäsateessa tai syöväni sushia vain juhlan kunniaksi.

Liejuna sopan pohjalla mainittakoon, että tulevaisuuteni elinympäristö (noh, oikeastaan koko tulevaisuuteni) keikkuu vaakalaudalla, eikä ole lainkaan oman päätösvaltani alainen.  Yksi ainoa valinta ja kummallinen miesmaku ovat saattaneet minut asemaan, jossa seuraan uteliaana, joskin hieman haikeana mihin tieni minut seuraavaksi vie.  Salaa haaveilen sen vievän Hämeenlinnan Osuuspankkiin asuntolainahakemuksen kera, mutta luulen, ettei moista autuutta ole luvassa minulle vielä ainakaan kymmeneen vuoteen, jos koskaan.  

Joten minun neuvoni kaikille tienhaarassa seisoskeleville "mitä tekisin elämälläni" -vaiheilijoille on, että käänny kannoillasi ja palaa kotiin.  Jos todella tarvitset vaihtelua ja seikkailua, niin osta menolippu Thaikkuihin ja leiki siellä muiden vaiheiljioiden kanssa pari kuukautta ja asetu aloillesi sinne mistä olet tullutkin.  Sillä ellet sattumoisin ole maanpaossa tai muuten pakon edessä poissa kotootasi, niin ehdottaisin, ettet aja itseäsi asemaan, missä vaihtoehtosi kuivuvat kasaan ja kotisi muuttuu monimutkaiseksi blogipostaukseksi.

Shokkihoitoa ja Sielunrauhaa

Shokkihoitoa:

Rihanna ja Chris Brown ovat jälleen yhdessä. Chris leipoi Rihannan naaman sellaiseen kuntoon, ettei neidin uskoisi ihan heti palaavan 19-vuotiaan hullun syliin, mutta viikon loma Meksikossa oli Rihannalle tarpeeksii ilman Chrisiä. Amerikan Matin ja Mervin on huhuttu jopa menneen naimisiin, jottei Rihannan tarvitsisi todistaa oikeudessa Chrisiä vastaan. Olisihan se kamalaa osoittaa syyttävällä sormella miestä, joka poliisiraporttien mukaan kuristi, puri, löi ja uhkasi tappaa muuten niin mukavan illan päätteeksi. 

Viranomaiset Baghdadissa haluavat naittaa sotalesket uusiin naimisiin, sillä kuten Mazin Al-Shihan asian mainitsee: 

"If we give the money to the widows, they will spend it unwisely because they are uneducated." 

Hmmm.... Vai osaakohan naiset sittenkin tehdä tarvittavat ostokset ruokkiakseen perheensä ilman korkeakoulun loppututkintoa...? 

Aikaisempien polvien taiteilijat eivät kunnioita mitään muuta kuin oman aikansa tuotantoa ja usein sekin rajoittuu nimenomaan heidän omaan tuotantoonsa. Time kysyi Van Morrisonilta onko hän kiinnostunut jostakin muusikosta tai bändistä tällä hetkellä.

"No. Absolutely not. It's all been done, you know?"

Lopettakaa pianotunnit ja polttakaa treenikämpät, kaikki on jo nänhty!

Sielunrauhaa:

Laman myötä isoja kauppaketjua on kaatunut ja sitä myötä ostarit ovat autioituneet. Kuulostaa ehkä hieman lamamaisen tutulta konkurssijargonilta, mutta muutamat kaupungit täällä Jenkeissä ovat ottaneet ohjakset omiin käsiinsä ja pistäneet paikat remonttiin ja uuteen nousuun. Minnesotan Austinissa vanha Kmart sai uuden merkityksen museona ja Texasin Dentonissa entinen Food Lion supermarket on nykyisin julkinen kirjasto. Amerikan lama on pitkälti liian suurten luottojen ja lainojen ansiota, joten on ilo nähdä, että tilanteesta on otettu oppia ja vieläpä laitettu tikkua ristiin muutoksen eteen.

Duuni on nykyään coolia. Osakkeenomistajien kravattien kiristyessä duunarit käärivät massit taskuun. Vai kumpi sinusta tällä hetkellä kuulostaa mukavemmalta; säännölliset tulot ja normiduuni vai Piña Colada Bahama-saarilla ja hirttoköysi kaulalla? Henkilökohtaisesti istun tällä hetkellä mielummin koulussa kartuttamassa henkistä pääomaani, kun pankissa osakkeita ostamassa. 

Jennifer Lopez (jolla on maailman upein perse, iho, hiukset ja elämä) kertoi Intouchissa suhteestaan Marc Anthinyn kannsa:

"We have to work out our marriage." 

Huh. On todella helpottava kuulla, että täydelliset ihmiset joutuvat tekemään töitä edes joidenkin asioiden eteen, sillä välillä tuntuu, että omassa elämässä sitä joutuu työstämään toistenkin edestä.

Peace, Love and Hairy Balls,

M

Suosittelen...

1. Kanye Westin "Heartless". Viime aikoina räppärit ovat innostuneet käyttämään jotain ihme mölyboksia, jolla ääni muuttuu omalaatusen mekaaniseksi ja mieleen tulee lähinnä oravakuoro, mutta Kanye on onnistunut sovittamaan biisin mölyboksiin, tai toisinpäin. Anyways, tappavan mieletön biitti ja lyriikatkin on ihan kohdallaan. Musiikkivideosta pari plussaa. 

2. Forever21.com. Jos rahoillasi ei ole muuta tekemistä kuin muuttua halvoiksi, mutta makoisiksi vaatteiksi, niin anna palaa. Tosin Suomen tulli ottaa omansa pois, jos meinaat tilata netistä. Toinen vaihtoehto on ostaa lentoliput (lennot on tällä hetkellä halpaa kun piimä) ja tulla paikanpäälle tsekkaamaan. 

3. Youtube; Unforgettable #1 . Oikeesti tää ei varmaan uppoo helposti, ellei asu tässä kulttuurissa, mutta kannatta kokeilla, läpällä.

4. Kaurapuuro rusinoilla TAI ruskealla sokerilla. Huomiohuomio, ei varmaan kannata laittaa sekä rusinoita että sokeria sinne puuroon. Mulle ainakin aivan uusi orgasmi. Niin, nykyään saan niitä kaurapuurosta.

5. Nopeeta internet -liittymää. Hidas liittymä nimittäin nostaa persekarvat niin pystyyn, että takapuoli nousee penkistä. 

6. Syvävenyttelyä, mikä mun kohdalla tarkottaa 30s. per liike ja n. kuus liikettä. Settiä voi laajentaa kärsivällisyytensä mukaan, mutta pointtina siis se, että venyttely nuorentaa iän rasittamaa kehoa muutamalla viikolla, etenkin jos on ollut fyysisesti rankat pari viikkoa. 

7. Jean Paul Sartren "Inho". Kovin filosofinen teos, mutta jos et ole filosofista tyyppiä niin tämä menee ihan fiilistelynäkin. Varoitus: Lukiessa rupeaa tekemään mieli kimmota Ranskaan siltä istumalta.

8. MTV:n "Super Sweet 16" vain jos et saa oksennusta irtoamaan muulla keinolla. Pikku prinsessat saavat kaiken mitä ikinä pienissä oksettavissa aivoissaan keksivät pyytää ja käyttäytyvät kuin mitkäkin aivopierumulkerot.

9. "Office" tv-sarjaa. Office voisi olla kampanja kaikkea sitä tositv-paskaa vastaan, mitä meille on syötetty 2010-luvun lopulla, mutta toisaalta tämä formaatti on voinut syntyä vain The Hills:n kaltaisesta kuonasta. (Älkää käsittäkö väärin, en pystyisi elämään ilman Lauren Conradia, mutta munasta revittyä viihdettä se silti on.) Hahmot ovat täydellisen kiusallisia urpoja, jotka teeskentelevät paiskivansa duunia ysistä viiteen paskahommissa. Huomioi jäätävän kiusaantuneet katseet. 

10. Huonekasveja. Perus jukkapalmuja on kiva katsella ja huomata kuinka vauhdilla ne kasvavat ja ruukkuyrtit luovat mukavaa "kasvatan itse salaattini" -luomuhippihenkeä kotiisi. Kasvit tuottavat happea, mitä on aina mukava olla jemmassa pahan päivän varalle. 

Näillä eväillä pääseekin jo pitkälle helmikuuhun. Sitten onkin jo maaliskuu ja erään merkittävän henkilön synttärit sekä mittarissa parikymmentä lämpöastetta enemmän. Jihaa!

.Manic Maniac.  

häiriöita blogissa

Sorgen Jörgen kaikki sadattuhannet lukijat (Hanna), olen ilmoittautunut enkun online kurssille ja jouduin muokkaamaan profiiliani kurssin ajaksi. Tylsä "diipadaipanimenionmilja" vaihtuu takaisin omaan muotoonsa kevät lukukauden päätyttyä. Ja kyllä odotan sitä päivää, kun kuuta nousevaa. Ehkä jopa enemmän kuin te rakkaat. Jos jotain kiinnostaa lukea enkun aineitani, niin osoite on www.millisessays.blogspot.com. Ovat varmaan todella mehukkaita, selailin tulevia aiheita ja voi kuolema kuinka hauskaa. 

Tämä blogi ei katoa kuitenkaan minnekkään ja yritän aina silloin tällöin jopa päivitellä ja luoda uusia tekstejä. En kuitenkaan pysty suoltamaan postauksia ihan törkeällä tahdilla, kuten viime aikoina olette (teitittelenkö mä sua Hanna?) ehkä huomanneet, sillä olen hankkinut itselleni elämän. 

Peace out brothers and sisters.  

Oma maa mansikka, muu maa mutakuono

Olen nyt jotakuinkin asettunut tänne Mikki Hiiren ja Kultaisten Kaarien maahan, ainakin siinä määrin etten enää pyöri hyrränä suu auki keskellä kampusta vältellen jokaikistä sosiaalista kontaktia ja että osaan jo turista turhanpäiväisyyksiä tuntemattomille. Se on välillä ihan hauskaakin. Olen oppinut elämään amerikkalaisessa kulttuurissa ja ennenkaikkea vieraassa maassa.

Jenkit, jotka eivät tiedä missä Suomi sijaitsee kertovat minulle yleensä käyneensä Tanskassa tai heidän isovanhempien olevan kotoisin Norjasta. Siinä sitten nyökkäilen ja kerron, että siellähän se Suomikin on ja ei, Suomi ei ole Norjan pääkaupunki. Kun kerron näitä tarinoita suomalaisille, he haukkovat henkeään, että kun Jenkeillä ei ole minkään näköistä yleissivistystä. Sen jälkeen tekisi mieli kysyä päätäpyöritteleviltä viisailta suomalaisilta, että tietävätkö he itse mikä on Amerikan pääkaupunki tai mahtavatko he edes tietää missäpäin Norjaa tarkalleenottaen Oslo sijaistsee. Jenkkien mielestä on ihan ok, jos ei osaa maailmankarttaa ulkoa ja he pitävät pienistä ja kaukaisista maista tulevia mielenkiintoisina ja eksoottisina.  

Olen joutunut puolustelemaan jenkkejä aina Suomessa ollessani. Minua loukkaa kommentit jenkkien tyhmyydestä, onhan poikaystäväni amerikkalainen. Tunnen useita sympaattisia ja erittäin fiksuja jenkkejä. Suurin osa tutuistani täällä Jenkeissä ovat myös normaalipainoisia. Ennen ensimmäistä matkaani tänne, pidin itsekkin amerikkalaisia vaikka minä ja olen edelleen sitä mieltä, että tämän maan hallinto ei ole järkevimmästä päästä. Mutta olen oppinut, että niin kauan kun en tiedä itse paremmin, ovat jenkit hallituksineen ihan yhtä hyviä kuin vaikkapa suomalaisetkin. Olen myös oppinut, että mitä enemmän arvostan muita, sitä enemmän he arvostavat minua. Suosittelen muillekin suomalaisille, sillä ei ne maahanmuuttajamutakuonot rupea kunnioittamaan meitä suomalaisia, jos jatkamme heidän vihaamista ja vieroksumista.

Eksoottinen (tosin ei välttämättä hyvällä tavalla) olen ilmeisesti nykyään Suomessakin. Kumminkaimat tulevat kyselemään naama vittumaisessa virneessä, että "onko minusta nyt tullut ihan "jenkki". Joo kyllä vain, se, että minulla on Uggsit jalassa ja että englannin aksenttini on amerikkalainen tarkoittaa sitä, että kansalaisuuteni, kotimaani ja äidinkieleni on vaihtunut amerikkalaiseksi. Ja kyllä, vedän maanmiesteni kanssa päivittäin Big Macejä ja louskutan purkkaa suu auki. Ironista kyllä, huomasin Suomessa ollessani jokatoisella suomalaisella Uggsit ja taisi siellä Macissäkin vielä asiakkaita olla. 

Olen nyt tottunut ottamaan suomalaisten kommentit huumorilla. Tuleepa minulla välillä ikäväkin juroa myhäilyä ja ostoskärryillä riehumista. Totuin Suomessa lentokentällä työskennellessäni eri kansallisuuksien ominaispiirteisiin ja nyt ulkosuomalaisena saan totutella suomalaiseen luonteeseen. Omalaatuiset ja ikävät piirteet ei nimittäin tule esiin yhtä voimaakkasti ennen kuin pääsee pomppimaan ulkomaalaisten silmille. Eihän se naapurikaan omistaan valita. 

With love,

Erja "manic mondey" Eksoottinen