Olen nyt jollain asteella saanut tarpeekseni kaupallisuudesta. Tai siis jollain asteella olen saanut siitä tarpeekseni jo aikaa sitten ja nyt sitten iski paska tuulettimeen niinkuin on tapana sanoa. Vaikka paskaduunini liittyy kaupallisuuteen ja ostelen itsekkin aina toisinaan ilolla kaikenlaista turhaa ja toisinaan kallistakin, niin joku roti tähän jokaisesta tuutista tursuavaan ostaostaosta meininkiin pitäisi saada. Joulun aikaanhan tämä markkinavoimien sietokuppi keikahtaa usein nurin itse kullakin, mutta minulla se taitaa olla kallistunut päälaelleen pysyvästi. Jos seuraat sydän syrjällään muotibloggareiden tyhjänpäiväistä elämää 24/7 ja innostut joululahjaostoksista vain sen takia, ettei elämässäsi ole muuta innostavaa, kannattaa ehkä jättää lukematta seuraavat sata riviä. Tai sitten juuri lukea ja löysätä sitä oman ajattelun tappavaa muodikasta pääpantaa.
Ensinnäkin. Muotiblogit. Olen ehkä joskus sekaantunut niihin itsekin ja luen edelleen satunnaisesti tiettyjä blogeja jotta oma elämäni maistuisi darramorgoneissakin taivaalliselta. Mutta siis nyt sovituskopeissa (niissä ahtaissa ja pölyisissä sähkökaapeissa) itsestään kuvia räpsivät idiootit huomio! Mikä helvetti sinäkin luulet olevasi, kun pukeudut samalla tavalla kuin kaikki muutkin kaltaisesi ginatricottiinat ja luiskaliisat? Et ole maailman napa, vaikka sinulla on jonkun kusisen Vero Modan sponssi ja vaikka pääset muiden pissisten ohi yökerhoihin, joissa ketään ei voisi vähempää kiinnostaa mikään muu kuin oma tissivako ja glitterillä tai pitsillä peitetty perseenreikä. Onko se oikeasti hauskaa postailla kuvia jostain baari-illasta, missä on seisottu samassa asennossa koko jamit, kun se on se sun urpon näkönen blogipose? Jos minä laittaisin baari-illastani vähän kuvia tänne, niin sen voin sanoa, ettei teidän pönötystä seuraisi enään kukaan. Ette ole mitään parishiltoneita ettekä edes tukiaisenjohannia, joten pukekaa vaan päällenne mitä oikeasti mielenne tekee (eli se antti tuiskun t-paita ja reikäset villahousut) ja ruvetkaa elämään elämäänne itsellenne nollavuotiaiden blogifanienne tyydytyksen sijaan.
Ja toiseksi. Se, että kauppakeskuksessa soi Nissepolkka lokakuun puolivälissä ei ole merkki siitä, että pitää alkaa tuhlaamaan jokainen nakkikiskalla ansaittu penni tolkuttomiin joululahjoihin. Ei, mutsis ei kuitenkaan halua niitä merkillä pilattuja hevosen hännästä valmistettuja aamutossuja, eikä faijasi tee mitään kuudennella lumikolalla. Siskosi ei edelleenkään tykkää samanlaisista burberry-ruutuisista legginseistä kuin mummosi eikä veljesi tänäkään jouluna tarvitse yrjön väristä hupparia saati niitä hassunhauskoja boksereita mitä tuputat sille ressulle joka vitun merkkipäivä. Kaikki sen sijaan tarvitsevat vessapaperia, ketsuppia ja hehkulamppuja, joten käärippä ne tänä vuonna sellofaaniin ja jos nyt välttämättä haluat tunkea siihen pakettiin jonkun merkin itsestäsi, niin voit kirjottaa pakettikorttiin typerän runosi jota et kuitenkaan ole itse keksinyt.
Olen niin kyllästynyt jengiin jotka mainostavat itseään (brändäävät, niinkun nyt kuuluisi sanoa), että tahtoisin tehdä antimuotiblogin, jossa esittelisin pieruverkkareitani joka päivä uudesta kuvakulmasta. Viikon huipennuksena voisin ottaa kuvan paskaisesta letistäni ja kertoa kuinka tein makarooneista ja jauhelihasta trendikästä makaroonilaatikkoa ja pistää vielä kuvan piimästä pahvimukissa viereen. Antimuotiblogissa voisin myös esitellä ostoksiani, niitä kolmea uutta urheilusukkaa jotka ostin Ahonlaidasta silloin kun sellainen vielä oli ja lisäksi kehua matkastani Tuusulaan ja takaisin. Sitten olisi vielä se high life osio, jossa olisi videoklippi Tavastian jonosta jossa varpaani paleltui ja tippuivat Helsingin yöhön minun mennessä haisevalla yöbussilla kotiin. Eikä unohtaa sopisi tietenkään niitä hassun hauskoja juttuja joilla juuri minut erottaa kaikista maailman muista taviksista. Voisin vaikka kevyesti vitsailla siitä, kuinka talvikengistäni tulee loska läpi ja miten ripsarini päätyvät poskilleni työmatkalla, koska en ilmeisesti olekaan niin uskomattoman cool ihminen että rantapyyhkeen kokoiset lumihiutaleet väistelisivät minua.
Ja nyt kun siellä kotikatsomoissa taas pyöritellään silmiä niin että väripiilarit tippuvat näppikselle, että kun toi on selkeesti vaan kateellinen ihmisille, joilla on varaa ostaa paskaa joululahjaksi ja niille joilla on muodikkaampi blogi kun sillä itellään, niin voin vain kuivasti naurahtaa ja kertoa, että MINUA EI VOISI VÄHEMPÄÄ KIINNOSTAA vaihtaa makaroonilaatikkoani johonkin saatanan Chanelin puuhkaan eikä minua oikeastaan edes ota päähän mitkään näistä vaahtoamistani asioista. Halusin vaan taas saada jonkun verenpaineet nousemaan. Check.
No comments:
Post a Comment