Keskivitunikä

Julkisissa kulkuneuvoissa törmää pääkaupunkiseutua laajalti riivaamiin ilmiöihin sillä tasolla, että voin huoletta yleistää havaintoni ja julkaista ne tässä ja nyt. Viime aikoina olen kohdentanut huomioni keski-ikäisiin kanssamatkustajiini. Oikeastaan minun ei ole tarvinnut sen kummemmin siristellä silmiäni ja käyttää terävää päättelykykyäni huomatakseni keski-iän kriisin pyörteissä hajoilevien marmattajien paheksuvaa käytöstä, sillä samalla tavalla kun ne poukkuroivat teinit ostareiden nurkilla, nämä vittuilun veteraanit kyllä saavat huomion kääntymään itseensä ilman minkäänlaista pinnistelyä.

Tapaus 1: Keski-iän jo harmaammalla puolen laahustava salkkumies, joka selvästi oli tärkeämpi kuin puoli yhteiskuntaa ryntäsi bussiin ja mulkaisi teiniä, joka oli levittäytynyt kahdelle penkille, niin mulkahtavasti, että silmämunat tulivat sentin ulos kuopistaan. Teini teki tilaa herra Salkulle ja suoni irvakkaasti ohimolla sykkien herra Salkku pyyhki kourassa olleella talousalan julkaisulla penkkiä, ikään kuin teinistä olisi voinut tarttua joku nuoruuskompleksi penkkiin ja sitä kautta itse herraan. Loppumatka sujui herra Salkun osalta melko yrmeästi varsinkin kun puoli bussillista nuoria selkeästi kanavoi negatiiviset energiansa tähän elämääkin tärkeämpään herraan. Ja se ohimolla sykkivä suoni tuntui vetävän kaanonissa herra Salkun vatsahaavan venymisen kanssa.

Tapaus 2: Keski-iän masentavaan kaamokseen todennäköisesti juuri viime kesän lopulla joutunut täti paukahti bussin ovista sisään hippulat vinkuen, ja täynnä uhoa rysähti viereeni istumaan niin etten puoli senttiä vieruspaikalla olleen kassini kanssa ehtinyt alta pois. Koska minussa yleensä henkilöityy kesäinen aurinko ja laineiden liplatus bussissa istuessani, hymyilin naiselle ja pyysin anteeksi urpon laukkuni puolesta. Rouva Otaselaukkuspoismunpenkiltä istui päättäväisesti vieressäni anteeksipyytelyni ignooraten, joten rupesin kostoksi puhaltelemaan raikuvia purkkapalloja kaikella nuoruuteni innolla. Siitähän rouva vasta harmistui, muttei tietenkään sanonut asiaan mitään, sillä keski-ikäisethän eivät yritä korjata ikäväksi kokemiaan tilanteita suoraan asianomaisten kanssa, vaan marmattaen tapahtumista myöhemmin sauvakävelyseuralleen. Lähimmäksi tilanneselkkausta pääsee jos keskarilla on ikätoveri matkassa mukana, jolloin tälle kaverille voi heti paikan päällä kauhistella nuoremman henkilön sopimatonta käyttäytymistä ikäänkuin nuorella ei olisi korvia, aivoja, tunteita tai mitään muutakaan elottomasta kivestä poikkeavaa. Jäädessäni pois hymyilin taas aurinkoisesti rouva Otaselaukkuspoismunpenkiltälle ja ystävällisesti vinkkasin jääväni pois seuraavalla pysäkillä. Hän käänsi selkänsä minulle ja antoi ymmärtää, että minun on valittava menenkö hänen ohitseen lentäen vai ryömien, sillä ohi ei mahtunut. Voi olla että urpo laukkuni osui Rouvan mutruturpaan ikävästi bussista pois tungeksiessani, mutta en viitsinyt jäädä pyytelemään anteeksi, sillä hän olisi voinut tirvasta keski-ikäisellä avokämmenellään slotarin aurinkoiseen pataani.

Tapaus 3: Ratikassa eräs nuori neiti siirtyi hivuttautuen parhaassa keski-iässä olevan rouvan ohi hipaissen lattialla lojuvaa keski-ikäistä ostoskassia. Rouva Ostoskassi siirsi kassinsa niin kovalla tarmolla sivuun, että ostoskassin kahva jäi käteen. No arvatkaa oliko siinä yhden ratikallisen päivät pilalla, kun rouva Ostoskassi rupesi sättimään (lue: jurputtamaan kauluriinsa) kaikesta ja ei mistään. Kun rouva ja keski-ikäinen ostoskassi lopulta jäi pois ratikasta oli kaikki muut samalla pysäkillä jäävät tietenkin hänen tiellään, sillä olihan selvää että tämän itselleen harmia aiheuttaneen sitruunapillun oli päästävä ratikasta ulos aivan ensimmäisenä. Jos sieltä pysäkin takaa olisi juuri ajanut vaikka rekka sylkäissen kilon paskaa rouva Ostoskassin niskaan olisi kaikilla muilla tapahtumaa todistaneilla ollut varmasti parempi mieli. Mutta ei.

Eihän keski-iän kriisissä painivat saa samanlaista kuraa niskaan kun esimerkiksi mediaseksikkäät teinit. Kukaan ei koskaan valita näistä nuoruutensa (tai ainakin nuorekkuutensa) hukanneista huligaaneista missään muualla kuin korkeintaan jossain unohdetussa blogissa. Itse jokseenkin mulkvistina teininä niskuroineena ymmärrän sekä teinejä, että heistä valittajia, mutta kunnes tuo armas keski-iän paskainen totuus lyö vasten omia iloisia kasvojani, en pysty ymmärtämään, enkä hyväksymään käytöstä, joka saa 75% väestöstä silmittömän raivon, pelon ja hämmennyksen valtaan.