Oma maa mansikka, muu maa mutakuono

Olen nyt jotakuinkin asettunut tänne Mikki Hiiren ja Kultaisten Kaarien maahan, ainakin siinä määrin etten enää pyöri hyrränä suu auki keskellä kampusta vältellen jokaikistä sosiaalista kontaktia ja että osaan jo turista turhanpäiväisyyksiä tuntemattomille. Se on välillä ihan hauskaakin. Olen oppinut elämään amerikkalaisessa kulttuurissa ja ennenkaikkea vieraassa maassa.

Jenkit, jotka eivät tiedä missä Suomi sijaitsee kertovat minulle yleensä käyneensä Tanskassa tai heidän isovanhempien olevan kotoisin Norjasta. Siinä sitten nyökkäilen ja kerron, että siellähän se Suomikin on ja ei, Suomi ei ole Norjan pääkaupunki. Kun kerron näitä tarinoita suomalaisille, he haukkovat henkeään, että kun Jenkeillä ei ole minkään näköistä yleissivistystä. Sen jälkeen tekisi mieli kysyä päätäpyöritteleviltä viisailta suomalaisilta, että tietävätkö he itse mikä on Amerikan pääkaupunki tai mahtavatko he edes tietää missäpäin Norjaa tarkalleenottaen Oslo sijaistsee. Jenkkien mielestä on ihan ok, jos ei osaa maailmankarttaa ulkoa ja he pitävät pienistä ja kaukaisista maista tulevia mielenkiintoisina ja eksoottisina.  

Olen joutunut puolustelemaan jenkkejä aina Suomessa ollessani. Minua loukkaa kommentit jenkkien tyhmyydestä, onhan poikaystäväni amerikkalainen. Tunnen useita sympaattisia ja erittäin fiksuja jenkkejä. Suurin osa tutuistani täällä Jenkeissä ovat myös normaalipainoisia. Ennen ensimmäistä matkaani tänne, pidin itsekkin amerikkalaisia vaikka minä ja olen edelleen sitä mieltä, että tämän maan hallinto ei ole järkevimmästä päästä. Mutta olen oppinut, että niin kauan kun en tiedä itse paremmin, ovat jenkit hallituksineen ihan yhtä hyviä kuin vaikkapa suomalaisetkin. Olen myös oppinut, että mitä enemmän arvostan muita, sitä enemmän he arvostavat minua. Suosittelen muillekin suomalaisille, sillä ei ne maahanmuuttajamutakuonot rupea kunnioittamaan meitä suomalaisia, jos jatkamme heidän vihaamista ja vieroksumista.

Eksoottinen (tosin ei välttämättä hyvällä tavalla) olen ilmeisesti nykyään Suomessakin. Kumminkaimat tulevat kyselemään naama vittumaisessa virneessä, että "onko minusta nyt tullut ihan "jenkki". Joo kyllä vain, se, että minulla on Uggsit jalassa ja että englannin aksenttini on amerikkalainen tarkoittaa sitä, että kansalaisuuteni, kotimaani ja äidinkieleni on vaihtunut amerikkalaiseksi. Ja kyllä, vedän maanmiesteni kanssa päivittäin Big Macejä ja louskutan purkkaa suu auki. Ironista kyllä, huomasin Suomessa ollessani jokatoisella suomalaisella Uggsit ja taisi siellä Macissäkin vielä asiakkaita olla. 

Olen nyt tottunut ottamaan suomalaisten kommentit huumorilla. Tuleepa minulla välillä ikäväkin juroa myhäilyä ja ostoskärryillä riehumista. Totuin Suomessa lentokentällä työskennellessäni eri kansallisuuksien ominaispiirteisiin ja nyt ulkosuomalaisena saan totutella suomalaiseen luonteeseen. Omalaatuiset ja ikävät piirteet ei nimittäin tule esiin yhtä voimaakkasti ennen kuin pääsee pomppimaan ulkomaalaisten silmille. Eihän se naapurikaan omistaan valita. 

With love,

Erja "manic mondey" Eksoottinen