Homeless Lady In A Homeless City

Edellisen tekstin kaltainen ruusunpunainen hömppä sikseen. Mulla on taas tsiljoona syytä olla raivoissani. Yksi niistä on se, että koulu on taas alkanut ja sehän tietää kaikille opiskelijoille tuttua kärvistelyä tuilla ja sallituilla tienesteillä, mikä puolestaan tarkoittaa tonnia kuussa per nälkiintyvä opiskelija. Pääkaupunkiseudun vuokratilanteen mukaan voidaan nopeasti laskea päässä, että se tietää sellaista parin huntin kuukausittaista törsäilybudjettia per oppilas. Ellei ole sitä kultalusikkaa suussa ja papan rinnakkaiskorttia lompakossa.

Nyt kun kerta päästiin laskemaan näitä lukuja, niin voin todeta että rakas tukijärjestelmämme on laskenut äitin minimaaliset tulot edukseni ja näin ollen opintotukeni asumislisineen on vaihtunut opintorahaan, joka on ruhtinaalliset 180 euroa kuussa. Koulua on se neljästä viiteen päivään viikossa, eli töissä käymiseen menee kaikki luppoaika, jotta saisin elätettyä itseni tässä Manhattanin hintatasoon verrattavissa olevassa kaupungissa. Näin ei kyllä opiskeluaikaa lyhennetä, vaikka kuinka ahkera olisikin. Päinvastoin mulla ei kohta ole varaa opiskella vaikkei täällä Suomessa koulu periaatteessa maksakaan mitään.

No mutta ei hätää sillä eihän mulla ole asuntoakaan mihin sitä massia törsätä. Koulun alun merkeissä jouduin työstämään raporttia syrjäytymisestä ja asunnottomuudesta ja niiden yhteisvaikutuksesta toisiinsa. Niin puuduttavalta kuin se kuulostaakin, voin sanoa että juuri mulle se oli erittäin oivaltava kokemus. Tajusin nimittäin, että MÄ olen yksi niistä parista tuhannesta asunnottomasta nuoresta, jotka tällä hetkellä elävät pääkaupunkiseudulla loisina kuka kenenkin nurkissa. Ja vaikka Suomen kodittomien luvut eivät nousekaan edes Euroopan kärkeen, niin voin sanoa, että KYLLÄ JUMALAUTA VITUTTAA olla tässä tilanteessa nostamassa tilastollisia lukuja kusisempaan suuntaan. Tuo nuorten asunnottomien luku kasvoi nimittäin 93 %:lla viime vuonna, eli tilanne ei ilmeisesti ole ainakaan parantumassa lähiaikoina.

Jos mulla ei olisi perhettä ja koulua tässä kirotussa kaupungissa, niin lähtisin täältä kyllä hevonkuuseen asumaan halvemmalla. Landella opintotuki ja asumislisä kun riittää ilman lisätulojakin jo ihmisen elättämiseen. Ja ei se rahan puutekaan vituta niin paljoa kun se, että olosuhteiden pakosta roikun stadin asuntojonossa, asun nimellisesti mutsilla ja käytännössä en aina tiedä osoitettani saati missä tavarani joita juuri sinä päivänä tarvitsisin on, niitä kun on levitelty ympäri Helsinkiä odottamaan jotain asuntoa johon mulla olisi varaa.

Miten asiat voi olla näin päin helvettiä tässä kaupungissa ja tässä maassa? Kaverin sisko joutui erotessaan muuttamaan äitinsä luokse kuten mäkin, mutta hänellä on kaksi pientä lasta mukanaan. Sopivaa asuntoa heidän perheelleen ei ole löytynyt. Olen itse ollut kaupungin asuntojonossa neljä kuukautta.

Jos joku poliitikko tai muu jolla on niitä ratkaisun avaimia käsissään ei kohta rupea panostamaan tähän ongelmaan, niin katson oikeudekseni todellakin syrjäytyä (koska juuri opettelemieni tilastojen mukaan asunnottomuudella ja syrjäytymisellä on vahva side toisiinsa), lopettaa kaiken yrittämisen, kävellä sossun luukulle ja pyytää massia ja kämppää. Ja sitten voin soittaa Jyrki Käteiselle ja Jari Sarasvuolle, että kerronko miten täällä syrjäydytään. No sillä tavalla, että ensin mennään opiskelemaan, jonka seurauksena luovutaan inhimillisestä elintasosta ja sitten vielä aletaan etsimään asuntoa ja kun sitä ei saa onkin soppa valmis.

Että ei muuta kun kassit pyörän takkarille ja bussipysäkille asumaan. Saadaan yksi helsinkiläinen taas syrjäytyneitten kodittomien toivottomaan joukkoon. Terkkuja tämän myötä etenkin Jari Sarasvuolle sinne norsunluutorniin, että IME MUNAA JA TUKEHDU SIIHEN!!!! Me syrjäytymisvaarassa olevat ihmiset otetaan itseämme niskasta kiinni ja sitten mitä? Ryhdytään rakentamaan hökkelikylää vaikka Kalasatamaan?

Joskus, vaikka nämä kaikkitietävät massipäälliköt toisin väittävätkin, asia on niin että täällä "tasa-arvoisessa" Suomen lintukodossa kaikilla ei todellakaan ole samanlaiset lähtöasetelmat, vaan joskus tämä helvetin systeemi vaan sylkee jengiä ulos itsekseen pärjäämään. Eli nyt budjettiriihen keskelle pikku viesti: LISÄÄ ASUNTOJA TAI MASSIA TAI JOTAIN VITUN VUOKRASÄÄTELYÄ, vähemmän lätinää kaikesta muusta.