Jos kaverisi on tehnyt sinulle siat , tiedät mistä puhun. Pakkohan siitä on jollekkin avautua. Vai eikö tässä maassa saa valittaa muusta kun dna:n asiakaspalvelusta?
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei minusta tarvitse puhua selkäni takana sanakaan, oli asia sitten merkitykseltän positiivinen tai negatiivinen. Mutta toisaalta sehän on ihan sama jos asia ei kantaudu omiin korviini. Eli jos olen tehnyt jotain sopimatonta ja päätät ystäväsi kanssa omistaa tovin siitä jauhamiselle, onko se paskanjauhamista vai paskasta jauhamista?
Paskastahan sopii jauhaa juuri niin paljon kun oma paskasihti sietää. Ei siinä mitään jos haluat vähän niuhottaa Markun eilisestä baarikäyttäytymisestä, jos puhut totta. Jos Markku tosiaan löi päänsä läpi jukeboxin lasista ja joi ventovieraiden pöydästä, kuulostaa keissi aika paskalta. Ei siinä tarvitse ruveta Markkua haukkumaan, mutta kyllä siitä paskasta sopii puhua. Eri asia olisi, jos Markku olisi tarjonnut kaverillesi drinkin, muttei sinulle ja päätät tasoittaa tilanetta pienellä paskanjauhannalla ja yhtäkkiä koko kylä luulee, että Markku osti drinkin läskille apinalle ja päätyi lopulta aasin viereen yöksi.
Juorut, huhut ja liioittelu ovat paskanjauhamista ja paskanjauhaminen on väärin. En tietenkään väitä, etten itse olisi siihen joskus sortunut, enkä myöskään usko jos väität, ettet ole moisesta tietoinenkaan. Kaikkihan me välillä pistämme myllyyn kiviä ja juuri siksi luulen, että ikävistä asioista puhuminen on nykyään niin hankalaa. Jos Markun korviin kantautuu, että olet paheksunut jukeboxin hajottamista, Markku ja viisi hänen kaveria vihaa sinua loppu ikänsä. Samoin käy jos kerrot hänen hässineen aasia ja hän kuulee siitä. Mikä siis avuksi?
Kannattaa välillä katsoa peiliin. Puhunko minä pahasti jostain, puhutaanko minusta pahasti ja miksi? Kaikki nallekarkit ei mene tasan tässäkään leikissä, mutta jos me yrittäisimme kestää kritiikkiä hieman paremmin, ehkä paskanjauhaminenkin vähenisi hiljalleen. Kokeillaan.
//Peace and Love
No comments:
Post a Comment